Mitä homoseksuaaliseen mies haluaa naiselta sängyssä sex nuket

En uskalla mennä juttelemaan hänelle enkä lähettää viestiä. Myös kahden miehen välinen salainen spermaveljeys on ainutlaatuinen juttu. Kai niitä hurjia fantasioita useimmillakin on, mutta sille asteelle pitää jäädä. Yhä enenevässä määrin tulee tapauksia ilmi, että ollaan otettu avioero naisesta kun ei yksinkertaisesti ole enää jaksettu pitää kulissiä yllä, johon painostus on tullut ulkoapäin. Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää. Olen vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa.

Gay eroottiset tarinat gratis webcam sex

En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa. Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin. Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen. Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta.

Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä. Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin. Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä.

Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin. Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin.

Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia. Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa. Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..? Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi.

Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe.

Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta. Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut.

Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä.

Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni. Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan. Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen. Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi.

Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin.

Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut.

Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti.

Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.

Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla?

Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani.

Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa.

Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne.

Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa.

Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali?

Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Olen vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa. Aiemmin olin täysin varma, että olen hetero, ja naisystävien kanssa pussattiin aina kun nähtiin tosin hiprakassa , mutta nyt kun on näitä hiprakkapusuja vaihdettu jokaisen ystävän kanssa, niin minä haluan suudella vain naisia, mutta ns.

Koen kuitenkin enemmän mielihyvää suutelemisesta naisen kanssa, kuin seksistä miehen kanssa. En kuitenkaan halua lesboseksiä, vaikka tykkäänkin koskettaa naisten rintoja ja pidän omasta naisellisesta vartalostani. Masturboidessa fantasioin jostakin tuntemastani miehestä, mutta kuitenkaan en halua sänkyyn oikeastaan kenenkään kanssa. Ehkä naiset vain suutelevat paremmin ja kokemukseni miehistä ovat olleet todella huonoja panoja?

Tai sitten aivoissani on jokin lukko, joka estää minua nauttimasta miesten käsistä rinnoillani ja pelkkä ehdotus "jyystämisestä" sängyssä saa minut juoksemaan karkuun. Yhden ainoan kerran olen saanut orgasmin miehen kanssa ja silloinkin pomoni käytti siihen ensin sormiaan.

En ole koskaan kiihottunut miehestä tai ollut ihastunut poikaan. Mutta minua on piinannut 2 kuukautta se että olisin homo. Ajatukselle ei ole mitään todenperäistä syytä. Mutta pelkään että alan kiihottua miehistä ennen pitkään. Päässäni pyörii jatkuvasti seksuaalisia kuvia pojista ja että harrastaisin seksiä heidän kanssaan. Pidän ajatusta todella ahdistavana. En kestä tätä enää kauaa. Olen puhunut tästä äitini kanssa jo. Jos olisin homo oikeasti, olisinko silloin edes pystynyt kiihottumaan tytöistä.

Minua ahdistaa ja joka päivä minulla vaikeaa. Teen kohta jotain peruuttamatonta jos tämä ei lopu: Morjes, olen vuotias pojanalku. Luokittelen itseni heteroksi, mutta jokin tässä mättää. En ole siis koskaan ihastunut poikaan tai nähnyt seksuaalista vetovoimaa tähän päiväänkään asti mutta silti päässäni pyörii mitä jos minä olen bi tai sun muuta. Kävin juuri rippikoulun olin siellä hetken ihastunut tyttöön noin 3 päivää olin kovasti mustasukkainen sun muuta esim.

Olen luonteeltani melko ujo ja huono ilmaisemaan tunteitaan. Aistin että tyttöä ei kiinnostanut minä yhtään. Mutta yritän järkeillä, että se olisin vaan pakkoajatus ja niin uskonkin.

Koska seksuaalista kiinnostusta poikiin ei ole herännyt. Olen testannut itseäni välillä entä jos kiihotun pojista mutta siitäkään ei mitään tullut kun se ahdisti nii paljon tuntui ällöttävältä ja vastenmieliseltä. Ja minulla on ollut kymmeniä tyttöihastuksia pienestä pitäen ja suhteessa olen ollut vain kerran, joka päättyi ikävästi mutta ei kestänyt pitkään.

Fantasioin tähänkin päivään asti vain naisista. Onko tämä pakkoajatus vai mistä tämä voisi johtua? Olen kuvitellut aina olevani naisen kanssa. Oon 16v tyttö ja mun hyvä ystävä, saman ikäinen poika, kertoi mulle, että on homo ja on tiennyt sen jo puoli vuotta. Oon epäilly itekkin jo kauan, että hän varmaan on homo ja kerran kysyinkin häneltä, mutta hän vihastui pahasti ja on kieltänyt asian monta kertaa siitä lähtien. Nytten hän ilman minkäänlaista varoitusta ilmoitti mulle, että on tosiaan homo.

Olin aika järkyttynyt enkä siinä tilanteessa sanonut mitään järkevää. Hän varmaan loukkaantui, koska en millään tavalla tukenut kun hän kertoi tämän. Nyt ihmettelen, että miksi hän kielsi asian minulle monta kertaa, vaikka samaan aikaan kertoi toisille kavereilleen olevansa homo.

En tiedä mitä voisin sanoa hänelle tähän asiaan liittyen jatkossa, kun juttelemme seuraavan kerran. Mulla ei oo ikinä ollut mitään homoja vastaan, mutta nytten kun tajusin , että mulla on homokaveri, niin olo tuntuu jotenkin siltä, että vihaisin homoja ylikaiken, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Kaiken lisäksi hän pelkää, että kun hänen toiset kaverit, jotka eivät ole tyttöjä saavat tietää, niin he hylkäävät hänet heti ja niin he tekevätkin.

En nyt tiedä mitä mun pitäisi hänelle sanoa, kun en aiemmin sanonut mitään järkevää. Oon muutenkin aika järkyttynyt ja kaikki tunteet on ihan sekaisin, koska olin vähän ihastunutkin siihen, mutta hän tykkääkin pojista. Hänellä on jopa ihastuskin jo.

Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle. Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia.

Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä. Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa.

Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon. Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme. Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua. Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani.

En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut.

Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä. En tiedä kenelle puhua. Moikka, oon vuotias tyttö ja oon tosi pitkään miettiny sitä, että oonko mä hetero vai jotain muuta. Oon kerran seurustellut pojan kanssa, mutta se päättyi mun ahdistuksen takia.

Tunnen jonkinnäköstä seksuaalista vetoa myös tyttöihin, vaikka yleisesti ottaen ihastun poikiin. Mulla on ollut muutama tyttö ihastus, mutta ne on ollut ihan ohimeneviä, niin kuin melkein kaikki mun ihastukset.

Oon ihan sekasin kaikkien ajatusten ja tunteiden kanssa ja toivoisin et saisin jotain neuvoja. Äiti on itse menneisyydessä osoittanut vahvasti mielipidettään homoja vastaan ja välit on hänen kansaan muutenkin kireät että pelkään jos nyt menen kertomaan niin äiti heittää minut mummolle asumaan. Yritin kerran kertoa sitä kautta että kerroin kuinka ihailen kuinka itsevarma tuure on ja että haluaisin olla kuin hän mutta äidin vastaus oli vain "No arvaapas mitä teillä on samanlaista?

Te molemmat tykkäätte pojista" tai olen moneen kertaan kertonut hänelle kuinka mielestäni Halsey on kaunis ja ihana ja näin mutta hän vaan ei tajua. Joillekkin kavereille olen jo kertonut mutta kun asia koulussakin levisi niin kiusaamaanhan siinä ruettiin eikä sekään kokemus auta tässä ollenkaan. Äiti on minulle todella tärkeä ja en missään tapauksessa haluaisi tuottaa hänelle pettymystä..

Mitä minun pitäisi tehdä? Olen vuotias nuori nainen ja minulla iski yhtäkkiä kauhea ahdistus siitä, että olenko mahdollisesti lesbo. Olen viimeisen vuoden aikana etsinyt melko aktiivisesti kumppania ja käynyt useilla treffeillä miesten kanssa ja joitakin tapaillut hieman pidempäänkin. Ongelmani on ollut se, että en ole tunnetasolla ollut yhtään innoissani kenestäkään tapailemastani miehestä, minulla on vain ollut pakonomainen tarve löytää kumppani.

Minun on ollut todella vaikea tuntea ihastumisen tunteita. Joidenkin tapailemieni miesten kanssa juttu olisi hyvinkin voinut johtaa seksiin, mutten vain kokenut haluavani sitä. Ajatus siitä, että olenko lesbo, lähti liikkeelle kun tajusin, että pidän paljon enemmän esimerkiksi vähäpukeisten naisten kuvien katselusta kuin miesten. Kulkiessani kaupungilla, kiinnitän naisiin paljon enemmän huomioita kuin miehiin.

En oikeastaan saa juuri minkäänlaista mielihyvää miesten katselusta, ja pidän todella harvoja miehiä puoleensavetävinä. En tosin ole koskaan kokenut olleeni ihastunut naiseen, mutta jos koen kiihottunvani enemmän naisista kuin miehistä, niin onko se merkki lesboudesta?

Voiko ongelmani kiinnostua miehistä johtua siitä että olenkin lesbo? Tämä on todella ahdistava ajatus, sillä en todellakaan haluaisi olla lesbo, vaan ns. Olen 13 vuotias tyttö. Olen ollut ihastunut kahdesti poikaan Toisen kerran eskarissa ja muutaman kerran tyttöön.

Vanhempieni kanssa munulla ei ole mitään ongelmaa, mutta pari kaveriani mukaan lukien se johon olen ihastunut ovat näyttäneet olevan vähemmän sujut homojen kanssa. Tietenkään en näin nuorena voi olla varma, vai onko tämä vain vaihe. Olen miettinyt asiaa kovasti ja nyt minusta tuntuu etten halua olla hetero ja petyn jos kiinnostus tyttöjä kohtaan hälvenee. Aina kun näen homoja, tulen iloiseksi ja mieleni muuttuu iloiseksi. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen.

Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen.

Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani.

Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä. Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille".

Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa. Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi.

Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi. Olen 25 vuotias nainen ja ollut parisuhteessa miehen kanssa kolme vuotta.

Tunnen häntä kohtaan edelleen kovaa kipinää. Lapsuudessa kun leikimme muiden tyttöjen kanssa, olin aina mieshenkilö esim. D koska olin muka "vahvin" tai näin koin ainakin itse.

Tunsin muutenkin itseni jollain lailla aina vähän "ronskiksi" "jätkäksi" tyttöjen seurassa, ja olen huomannut et se tunne on edelleenkin välillä Tykkään pukeutua naisellisesti ja muutenkin olen ihan heteron näköinen. Tapasin hiljattain yhden naisen ja joku hänessä vetää minua puoleensa, en tiedä mikä mutta kiinnostaa kuitenkin. Ennemmin en ole tällaista tunnetta kokenut, että naisessa olisi jotain kiinnostavaa Minua pelottaa jotenkin omat ajatukseni, haluaisin saada selvyyden niihin.

Seksistä naisen kanssa en ole uskaltanut edes haaveilla koska se tuntuu jotenkin pelottavalta Rakastan seksiä mieheni kanssa ja se toimii hyvin. Laitoin tämän viestin sen jälkeen, kun näin unta että lesbo nainen kyseinen ihminen vaikuttaa pukeutumisensa perusteella lesbolta mutta on naimisissa miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä edes muutamaan vuoteen puristeli takapuoltani ja se tuntui minusta jollain aralla tapaa jännän hyvältä Haluaisin tietää olenko bi vai mikä vai onko normaalia olla kiinnostunut naisista ilman että haluaa seksiä naisen kanssa tai on lesbo tai bi.

Olen kokenut jo pari viikkoa ihastusta tyttöön, mutta myös samanaikaisesti poikaa. Haluaisin tietää, olenko lesbo vai hetero kun olen ihastunut molempii. Koen suurempaa ihastumista siihen tyttöön, enkä ole uskaltanut kertoa siitä kellekkään, koska minua pelottaa. Hän on eka naispuolinenhenkilö, johon olen koskaan ihastunut ja siksi se vähän pelottaakin! Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä.

En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä. Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana.

Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista.

Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta. En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle.

Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta. En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".

Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin. En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut. Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa.

Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan. En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät.

Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa. Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen.

Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti. Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans". Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin.

Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan. Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin. Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat.

Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain. Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi. Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan.

Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla. Morjes täällä kirjoittelee 14v Poika. Olen aina kokenut itseni heteroksi ja pitäny tytöistä tosi paljon. Nyt viikko sitten ihan tyhjästä mulle on tullu ajatus että olisin bi. En tiedä mikä mua vaivaa. Mua ällöttää ajatuski olla pojan kanssa muuta kuin vain kaveri. Joten onko tämä vain joku vaihe ja tyhmä ajatus millä vaivaan itseäni?

Sillä tämä ahdistaa minua tosi paljon ja en kokisi itseäni onnelliseksi olla bi seksuaali. Suhteeni seksuaalisuuteen alkaa jälleen hieman kriisiytyä. Olen vuotias nainen ja heteroromanttinen haluaisin parisuhteen , mutta olen viime vuosina miettinyt, olisiko aseksuaalisuus kuitenkin se kirjo, johon kuulun. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti neljä vuotta olin Teininä koin olevani seksuaalisempi, ja niinpä suhteen alussa kaikenlainen läheisyys tuntui ihan ookoolta. Kuitenkin pikkuhiljaa koin seksin vähemmän ja vähemmän kiinnostavaksi, ja aika pian se oli suoraan sanoen pakkopullaa, jota kyllä pystyin tekemään tuottaakseni toiselle iloa ja tyydytystä, mutta jossa omat tunteeni eivät kerta kaikkiaan olleet mukana.

Tämä tuli puheeksi poikaystäväni taholta jossain vaiheessa, sillä kyllähän sen huomaa, jos toinen ei täysillä ole mukana. En vain saanut tyydytystä, en edes kiihottunut. Ainoa keino kiihottua on pitkään ollut tietynlaiset mielikuvat, joihin ei liity muita osallisia ja joita tuskin koskaan toteutan. Suhteesta vähitellen seksi karisi ja aikanaan suhde tuli päätökseen.

Viime viikkoina olen tutustunut mieheen, jonka seurassa minulla on mukavaa, ja kuten ennenkin, läheisyys, suukottelu ja hipsuttelu tuntuvat hyvältä.

Sen enempää en kuitenkaan tarvitsisi enkä edes haluaisi. Toissapäivänä tilanne kuitenkin eteni seksiin, ja mielessäni pyöri tuhat ajatusta. Ei se mielekästä ollut vieläkään. Miehen puheista käsitin, että hänellä on koko ajan haluja ja myös tarve tyydyttää ne hyvin usein.

Lisäksi hän haluaisi avoimen suhteen, ja jo se alkaa mietinnän jälkeen tuntua siltä, ettei meille yhteistä taivalta taida tulla. Joka tapauksessa olen pitkään pohtinut, kumpi on kyseessä seksin vastenmielisyyden suhteen: Tavallaan pelkään, että saatankin menettää elämästä aspektin, joka yleisesti ihmisille tuottaa nautintoa, jos kyse onkin vain siitä etten ole tutkinut itseäni tarpeeksi ja tee töitä seksistä nauttimisen eteen.

Toisaalta - eivät kaikki pidä jalkapallostakaan, eikä sitä silloin kaikkien tarvitse harrastaa. Kykenen siis antamaan toiselle nautintoa, mutta koskaan en oma-aloitteisesti seksiä halua. Saatan toisinaan tuntea lievää kiihotusta, mutta minulla ei ole mitään tarvetta eikä edes kykyä edetä fyysiseen kontaktiin. Tieto luo turvaa, ja haluaisinkin oppia, mitä termejä minusta voisi mahdollisesti käyttää, jotta osaisin hakea lisää tietoa ja käsitellä aihetta.

Aseksuaali, semiseksuaali, harmaa seksuaalisuus? Onko mahdollisesti joitain harjoitteita, näkökulmia pohtimiseen tai vastaavia keinoja, jotka voisivat edesauttaa mietintöjäni ja viedä kohti varmuutta ja mielenrauhaa? Moi olen 14v poika. Voiko tää olla vaa joku vaihe? Sillä en edes koe onnelliseksi itseäni pojan kanssa. Olen vuotias lapsonen ja panseksuaali. En ole vielä ulkona kaapista, mutta olen pudotellut pieniä vihjeitä, ja tiedän että ainakin parhaat ystäväni ottamaan sen hyvin.

Perheestä en tiedä alkuunkaan, miten he sen ottavat, mutta sittenhän se nähdään, kun joskus loikkaan ulos kaapistani. Kysymykseni ei kuitenkaan liity tähän.

Lapsena olen pukeutunut tyttöjen vaateisiin. Olen leikkinyt tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla. Jossain seiskaluokan alussa tajusin, että olen jotenkin erilainen, mutten tiennyt mitään termiä ja asia ahdisti. Olin silloin koulukiusattu, joten oli muutakin ajateltavaa ja pelotti muutenkin koko ajan.

Nykyään 2 vuotta myöhemmin, asia on kunnossa, vaihdoin luokkaa: D Päätin haudata asian ja olla miettimättä sitä. En halua näyttää naiselta. Olen kahdeksannesta luokasta asti miettinyt hiusten leikkuuta "poikatukaksi". Nyt, yhdeksännellä luokalla huomasin usein ajattelevani, että mitä jos en olekaan tyttö. Kaivoin sen seiskaluokan oudon tuntemuksen esiin.

Ajatus oli jotenkin outo ja vieras, siksi päätin googlata asioita. Netistähän löytyikin oikein osuva nimitys. Luin lisää ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tunnistin itseäni. Etsin samankaltaisia ihmisiä ja luin kokemuksia.

Tunnen todella olevani tällainen. Mitä jos tulen ulos kaapista ja perhe hylkää minut? Siskoni, joka on oikeastaan tärkein ihminen minulle, on uskoakseni positiivinen panseksuaalisuuteni suhteen. Perheestä en todellakaan osaa sanoa.

En ole tullut kaapista panseksuaalina, joten en tiedä, pitäisikö minun kertoa ensin se, ja myöhemmin sukupuoleni vai kerronko molemmat kerralla? Olen lukenut positiivisia kaapista ulos- tarinoita, mutta mitäpä jos oma tarinani jää vaille onnellista loppua? Tunnen itteni oleva bi tai pan mutta en osaa valita kumpi sopisi ittelleni enemmän. Oon kertonut tästä jo läheisille kavereille eli oon osittain kaapista ulkona.

Mua kuitenki kuumottelee perheelle kertominen. Äiti on tehny selväks että sille ois ihan ok jos oisin lesbo. En kuitenkaa oo enää ihan varma mitä mieltä se on aromanttisuudesta tai -seksuaalisuudesta. Äiti on aina sanonu mulle kaikkea "poikaihkutusta" esim. En oo ikinä antanu mitään syytä aatella et mua kiinnostais tällaset.

Oon jo vuosia sanonu näihin kommentteihin suoraan torjuvan vastauksen ja useamman kerran sanonut, että mua ei kiinnosta pojat eikä tytöt. Oon toivonu et voisin välttää kaapista tulon kokonaan tällä taktiikalla.

Äiti jatkaa näiden kommenttien tekoa ja muu perhe seuraa vierestä. Ja perhe kyllä varmaanki tietää että aseksuaalisuus ja aromanttisuus on olemassa, ne on kaikella tapaa järkeviä, älykkäitä ja hyväksyviä.

Äiti se oikeastaan onki mun ainoa huolenaihe just näiden kommenttien takia. Oon kuitenki sen ainoa tytär ja tiiän, että se varmasti haluais nähä mun menevän naimisiin ja hankkivan perheen. Onko mun aika nyt ihan suoraan tulla kaapista ulos äidille ja perheelle? Mä tosi mielellään välttäisin konfliktia ja en haluais tehä mitään numeroa itestäni koska mulle mun suuntautuminen on aika pieni juttu. Olen alkanut miettiä toden teolla seksuaalista suuntautumistani nyt parin vuoden aikana ja en ole varma mistään.

Olen aina tykännyt miehistä, mutta olen huomannut, että haluan kaikista miehistä vain kavereitani. Treffeillä ei oikein miehen kanssa innosta ja suutelu ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita vaan enemmänki vähän kuvottaa. Olen miettinyt, että olisin biseksuaali, mutta nyt tuntuu, että olisin ennemminki lesbo. En tiedä että missä voisin tavata lesbo-naisia, joiden kanssa voisin jutella.

En tiedä miettivätkö esimerkiks kaverini näin paljon seksuaalista suuntautumistaan vai ovatko he varmoja asiasta ja en uskalla kysyä heiltä, Haluasin vain puhua jonku kanssa, joka tietää ja jolla on omia kokemuksia ja tuntemuksia asiasta.

Pitkään mietin, että olenko sujut asian kanssa ja luulin olevani, mutta enhän minä ole. Olen tajunnut vasta äskettäin sen, että minä, ennen heterosuhteessa oleva nainen en enää koskaan tahdo elää miehen kanssa.

Asian tajuaminen oli "kova juttu". Kukaan ystävistäni, läheisistäni tai lapsistani ei vielä tiedä mitään asiasta. Jotenkin ajattelin, että juttu on ihan helppo kertoa heille, kelle sen halusin kertoa, mutta ei ole. Pää lyö ihan tyhjää Olen siis seurustellut jo kauan naiseni kanssa, mutta salassa.

Hän on ihana ja ymmärtää että edetään sen mukaan, miten minä haluan, mutta tiedän asian vaivaavan häntä. Koittakaa saada sininen lanka viestistäni auki. Ajatukseni hämmentävät minua toisinaan. Muistan nuorempana miettineeni, etten halua olla lesbo. En muista koskaan ihastuneeni tyttöön, mutten muista nuoruudessani ihastuneeni myöskään poikaan. Koulussa oli pakko huijata tykkäävänsä jostain pojasta, koska "niin kuului tehdä". Seksuaalisia tunteita minulla ei ollut silloin, eikä ole juuri nytkään.

Nuorena muistan hävenneeni sitä, että tunsin vetoa puolialastomiin naisiin, en puolialastomiin miehiin. Kuitenkin kokonaan alastomat ihmiset ovat melkein vain yököttäviä.

Näin märkiä unia yleensä vain naisista, mikä tuntui hyvin väärältä. En halunnut olla lesbo. Muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut omaa seksuaalisuuttani ja jos minun pitäisi nyt sanoittaa seksuaalinen suuntautumiseni, sanoisin reilusti olevani biseksuaali. Tosin minusta on tyhmää kategorisoida itseäni. Katson ja kiihotun pornosta. Mieluiten katselen lesbo- tai homopornoa, heteropornossa kun miehet kohtelevat naisia niin kovakouraisesti, ettei sitä viitsi pitkään katsella.

En koskaan puhu seksuaalisuudestani ystävilleni, mutta ehkä annan heidän ymmärtää, että pidän miehistä. Ystävieni puhuessa miehistä, minua ei yleensä kiinnosta ollenkaan.

Näyttelen kuitenkin kiinnostunutta, koska "niin kuuluu tehdä". En myöskään pysty käsittämään, kuinka he pystyvät kokemaan toisen ihmisen kiihottavana. Ihastun melko harvoin, mutta ihastuessani olen aina ihastunut miehiin. Ihastuminen kestää ehkä viikon tai kaksi, mutta tunne laantuu aina ja sen jälkeen tunnen itseni vain tyhmäksi, koska olen tuntenut sellaisia tunteita.

En ajattele ihastuksiani seksuaalisesti, lähinnä minusta olisi ihana vaikka painautua heidän kainaloonsa ja olla heidän lähellään. Se on lähinnä toteamus, ei niinkään säälittävä ajatus. En ole harrastanut koskaan seksiä tai ollut muussakaan intiimissä suhteessa.

Joskus haluaisin parisuhteen, mutta viihdyn myös yksin. Jos mietin itseäni harrastamassa seksiä jonkun kanssa, niin ajatus naisesta on yleensä kiihottavampi ja "oikeampi". Toisaalta voin fantasioida miehistä harrastamassa seksiä naisen kanssa, mutten yleensä osaa kuvitella itseäni sen naisen asemaan. Täytän kohta kolmekymmentä ja haluaisin täyttää ne normit, mitä yhteiskunta asettaa. Tämän ikäisenä pitäisi olla jo puoliso. Teoriassa ajatus puolisosta on miellyttävä, mutta pidän myös paljon yksinolosta.

Toisinaan pelkään, että joskus tuntisin oloni yksinäiseksi, jos en löydäkään puolisoa. Entä jos joskus tulee aika, jolloin yksinolo ei olekaan enää ihanaa.

En tiedä mistä voisin edes löytää puolison, koska viihdyn kotona niin hyvin. Ajatus baariin menemisestä ja olemisesta humalaisten ihmisten keskellä ahdistaa minua. Joskus leikittelen ajatuksella, että menisin homobaariin ja löytäisin sieltä itselleni jonkun. En ole kuitenkaan toteuttanut tätä ajatusta, koska en oikein tykkää käydä missään. Mutta mistä voisin löytää jonkun, jos en koskaan mene mihinkään?

Näistä ajatuksista pääsen kysymyksiin, joita mietin aina välillä. Voinko kokea olevani biseksuaali, jos en kuitenkaan koe seksuaalisia tunteita? Voiko olla mahdollista, etten koskaan "löydä" seksuaalista minääni? Olenko epäonnistunut ihminen, jos en koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin? Pitäisikö minun joskus testata miltä tuntuu, jos kertoisin jollekin tuntevani itseni biseksuaaliksi?

Olenko ainoa, joka tuntee näin ristiriitaisia ajatuksia? Hei, olen kovasti pohtinut mikä minussa on vikana. En koe vetovoimaa kumpaakaan sukupuoleen, mutta pidän itseäni enemmän heterona. En pidä seksiä korkealla arvoasteikolla. Mieluusti olen ilman, joten yhden illan jutut kauhistuttavat. Olen saanut 2 lasta mutta niiden teko on ollut pakkopullaa.

Mistä saan nautintoa on kosketus. Pidän sitä lähimpänä seksinmuotona mikä saa oloni hyväksi ja koen seksuaalista nautintoa. Ihastun, mutta tunne katoaa jos harrastetaan oikeaa seksiä. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä.

Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns. En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa.

Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt. Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero, Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain.

Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton.

En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli. Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli. Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti.

Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen. Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt en pidä sanasta lesbo. Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta. Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen?

En tiedä ja siksi kyselen tässä. Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti? Tutustuin omiin homoseksuaalisiin ajatuksiin homopornon kautta ollessani -luokalla. Vihasin itseäni konservatiivisemman isäpuoleni takia, joka heitti vähän väliä läppää seksuaalivähemmistöjen kustannuksella ja haukkuen niihin kuuluvia ihmisiä.

Aloin pikkuhiljaa miettiä, että entä jos tämä on pysyvä osa itseäni ja aloin hyväksyä olevani bi-seksuaali yläkoulun lopuilla. Kerroin tästä silloin uudesta päätelmästäni lukion 1. Silloin kaikki sekavuus alkoi. Hän oli aluksi tosi etäinen, aivan kuin hän olisi oppinut tuntemaan minut uudestaan. Lopulta hän hyväksyi asian ja alkoi itsekin avautumaan minulla siitä että hän mietti omaa seksuaalisuuttaan ja epäili että hänellä oli vain "vaihe" käynnissä ja kiinnostus menisi ohi.

Tästä tunnustuksesta syntyi seksuaalista jännitettä välillemme ja aloimme olla erittäin läheisiä, haalailimme ja lääpimme toisiamme, kun olimme kahdestaan. Kuvittelin että hän uskaltaisi harrastaa seksiä kanssani ja miettiä vaihtoehtoa yhteisestä parisuhteesta.

Omasta tunnustuksestani 4 kk eteenpäin hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vakavasti. Näimme silti toisiamme ja hän antoi minun tulla iholle, mutta toistellen olevansa hetero. Toivoin että hän eroaisi nopeasti, jotta voisin alkaa seurustella hänen kanssaan niin kuin olin suunnitellut, mutta sitten kun tämä oletettu kuukauden odotus muuttui yli puolen vuoden odotukseksi, yritin erkaantua tunteellisesti tästä ystävästäni.

Se ei ollut helppo prosessi vaan itkin välillä hänen peräänsä. No luulin, että olin päässyt pahimman ohi noin 2 kk tauon jälkeen hänestä. Aloin näkemään häntä uudestaan kaverina, jouduin lohduttamaan häntä, kun hän erosi lopulta tyttöystävästään ja myös muutaman kerran sen jälkeen, kun hän yritti paikata sydäntään hyppäämällä aina seuraavan naisen kelkkaan mutta nekin suhteet menivät nurin. Olin taas hänen ihollaan, mutta haaveilin vain seksistä enkä parisuhteesta. No noin kuukausi löysimme toisemme sellaisissa hormoni tasoissa, että olimme riisuutumassa, mutta tämä ystäväni kieltäytyi samaan aikaan kun aloin riisumaan hänen housujaan.

Tämä jatkuva tunteellinen ja fyysinen kontakti häneen on tuonut vanhoja parisuhteen haluja takaisin, mutta tiedän, että nämä haaveet eivät ole mahdollisia, sillä tämä toinen puoliskoni on joko hetero, joka ei viitsi häätää minua pois ennen kuin olen edennyt liian pitkälle, tai on niin syvällä kaapissa, ettei sieltä aio ikinä tulla ulos.

Kärsin nyt tätä samaa paskaa mitä vuosi sitten. Tämä kaikki paska on tosin vahvistanut mielipidettäni siitä, että minun pitäisi tulla julkisesti ulos, etten matele joskus yhtä syvälle kaappiin, kuin tämä minun mahdollinen homo tai bi ystäväni.

Sovin itseni kanssa heti itseni hyväksymisen jälkeen, etten tuli ulos julkisesti, mutta näitä ajatuksia on tullut yhä useammin mieleen viimeisen 2 kk aikana. Tiedän että muut ystäväni tulisivat hyväksymään minut, mutta tämä konservatiivisempi isäpuoli minua huolettaa, kun asun vielä hänen luonaan.

Olen vielä lukiossa ja taloudellisesti riippuvainen hänestä. En halua, että minulla on turvaton olo kotonani, joten epäröin ulos tulemista. Lisäksi, jos päätän tulla ulos kaapista, niin se tulee vaikuttamaan minun koko loppuelämääni enkä voisi ottaa myöhemmin tunnusta takaisin, jos alan katua sitä.

En ole varma edes omasta seksuaalisuuden "tyylistäni". Tosin en usko, että voisin ikänä ollakaan varma, se tekee ulos tulemisesta vielä pelottavampaa.

Uskon että minun pitäisi tehdä se mutta olen epävarma ja vuotias päälakeni on harmaantumisen partaalla. Miten minun heterona tulee suhtautua häneen? Olemme 60 pari lapsia emme saaneet. Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Olisin antanut mahdollisuuden tällaiseen toteutukseen. Vieraita olisi ollut jotka olisivat auttaneet tässä meitä.

Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää. Minua ahdistaa, koska en ole varma seksuaalisesta suuntautumisestani. Mistä merkeistä voi tietää olevansa lesbo? Olen vuotias, poika joka on bi. Perheessäni "heitetään läppää" yleensä bi ja homoista.

Ja tuntuu että samoin tekee kaverini. Joten pelkään, että jos kerron kavereilleni minä menetän kaverini ja perhe ei oikein tykkäisi. Olen miettinyt paljon itsetuhoisia juttuja, vaikken haluisi.

En ole saanut melkein yhtään unta viimeiseen kuukauteen ja se on vaikuttanut koulutyöhöni erittäin suuresti. Öisin vaan mietin mitä tulee tapahtumaan ja mietin silloinkin itsetuhoisia juttuja. Tiedän ettei se ole tervettä ja teen pienestä asiasta elämässäni suuren jutun, mutta tuntuu että olen hukassa. Enkä ole varma kenen kanssa haluaisin puhua mutta täällä minua ei tunnisteta. Olen vuotias nainen. Erosin viime kesänä miehestäni ja nyt olen 3 lapsen yksinhuoltaja. Olen varmasti jo teini ikäisestä tuntenut vetoa tietynlaisiin naisiin, yleensä myöhemmin oppien heidän olevan lesboja.

Kyllä monet miehetkin minua viehättävät, mutta yleisesti minusta naiset ovat huomattavasti kiihottavampia Ja näitä olen miettinyt yli kymmenen vuotta, myöskin oli yksi iso syy eroon ex- mieheni kanssa. Mutta eihän minulla Ole koskaan ollut mitään kenenkään naisen kanssa, en tiedä mistä haaveilen vai haaveilenko edes? Olenko muuten vain kiinnostunut?

Ja onko sillä edes loppujen lopuksi väliä? Ja olisiko ylipäänsä väärin lähteä etsimään omaa seksuaalisuuttani nyt kun olen jo äiti ja lapseni tottuneet ns.

Normaaliin äiti-isä perheeseen ja sittemmin ero perheeseen? Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin vuotiaana. Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat. Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi.

Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi.

Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta. Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa. Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä.

Silti epäilen asiaa välillä. Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen. Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla.

Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin.

En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta. En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen. Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen.

Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan. Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu. Romantiikka ei itseänikään kiinnosta. Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni.

Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen. Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla. Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe? Olen 15 vuotias tyttö ja tunnen olevani lesbo.

Minulla on tällä hetkellä tyttöystävä, josta tietävät läheiset ja vanhempani. Ongelmani tässä on, että tyttöystäväni vanhemmat ovat järkyttyneitä suhteestamme ja se loukkaa, sekä harmittaa heitä hyvin paljon. Tämä on saanut tyttöystäväni epäröimään suhdettamme vähän, koska vanhempansa ovat niin rikki asiasta. Kun tyttöystäväni kertoi asiasta, vanhemmilleen vakuutti hän kuitenkin, ettei asia muka vaikuttaisi suhteeseemme mitenkään, mutta nyt se on vaikuttamassa ja erittäin paljon. En missään nimessä haluaisi menettää tyttöystävääni varsinkaan, kun olimme ensin parhaita kavereita, jotka rakastuivat.

Olen ollut monessa suhteessa pojan kanssa ennenkin eikä tytöt kiinnostaneet aiemmin kuin nytten ja tunnen jopa olevani syvästi rakastunut häneen ja samoin hän minuun. Aina kun yritän puhua tästä ongelmasta mikä meillä on hänen vanhempiensa ja meidän välillä, hän sulkee minut ulos asiasta. Ja on alkanut peittelemään tunteitaan minuun. Vähän kuitenkin hän aina välillä puhuu yhteisestä tulevaisuudestamme, kun toisinaan tiputtaa minut maan pintaan ja sanoo että seurustelusuhteemme voisi olla loppumassa.

Mikä neuvoksi, kun en halua menettää häntä, mutta hänen vanhempansa ovat asiansa tiellä ja tyttöystäväni luulee, että minusta eroaminen helpottaisi välejään vanhempiinsa?

Ja Olen Koukussa Pornoon Niin, ja sitten kun olet saanut sen BI-miehesi kanssa lapsen ilmoitatkin että tajusit olevasi lesbo ja muutat lapsesi kanssa naisen kanssa yhteen. No tähän e iole paljon lisättävää Ei biseksuaalisuus tarkoita sitä, että on harrastettava seksiä molempien sukupuolien kanssa, seksi muun kuin oman seksikumppanin kanssa olisi automaattisesti OK tai yhdessä kokeiltaisiin "kaikenlaista".

Nämä ovat heteroseksuaalisia tai seksuaalisesti hämmentyneiden ihmisten ennakkoluuloja biseksuaalisuudesta. Totta turiset, olen ollut pari kolme kertaa parin kanssa kolmantena upeita kokemuksia. Eräs vaimo halusi lopuksi katsella kun me miehet harrastimme suujuttua, tämä nimenomaan vaimon toivomuksesta. Kumpa tapaisikin vielä esim,bi-naisen niin sitten yhdessä harrastettaisi rikasta elämää, suotaisiin toisillimme vapauksia.

Näin minäkin ajattelin että bi ja bi pari olisi paras vaihtoehto. Pitäisi vain sellaisen löytää. Mietin että kuinka harvinaista on nämä bi miehet jotka avoimesti uskaltaa kertoa siitä? Olisi kyllä ihanaa jos voisi keksiä kaikkea kivaa yhdessä: Kirjoittaja on poistanut tästä viestin.

Nikon grilli ; Siitä vaan, homous ei ole sairaus, sillä veljen poikani parantuis siitä ja pappani ampui sodassa kuusi HOMOA!!!!!!!!! No, pappasi ylipäällikköhän oli biseksuaali.

Minusta kuulosta että olet ehkä bi kun kelpaa nainen ja mietit miestä. Sen kuin homoilet vaan kunnolla. Ei kannata mennä kertomaan vaimolle mitään, siitä se äläkkä vaan nousee. Ethän sä petä naista, homoilet vaan. Ei naisen kannata tällaisesta olla mustasukkainen. Parempi vaan kun ei tiedä sun homoiluista, ei varmasti ymmärrä, luulee että naisena hän ei riitä siulle. Riittäähän hän naisena sulle, kerroit että avoimesti että ei ole muita naisia ja seksi sujuu.

Homoile rauhassa vaan, mutta älä jää kiinni. Ihmiset on niin suvaitsemattomia näissä asioissa. Itse olen heteromies, mutta ymmärrän silti sinua, Parrua vaan joka reikään, mutta salaa. Raskaaksi et taida miestä saada. Nauti seksuaalisuudestasi täysin rinnoin, ilman huonoa omaatuntoa! Nainen ei voi antaa sitä mitä voi tarjota toinen mies.

Kun bi-miehellä on vaimo ja salainen miesseksikaveri, on voita leivän molemmin puolin. Ja salassa on vielä parempi, siinä on se jännityselementti mukana.

Itekin haaveillut siitä että pääsis runkkaamaan ja mahollisesti imemään toista miestä. Näitä fantasioita silloin tällöin pyörivät päässä. Olen kans naimisissa enkä tiedä yhtään miten vaimo reagoisi jos hänelle sitä kertoisin.

Yehn kaverin kanssa ollaan joskus vähän tunnusteltu toistemme kaluja, mutta siitä emme ole edenneet, en tiedä uskaltaisko vain joskus varovaisesti alkaa runkata toista? Ei se ota jos ei annakkaan. Rohkeasti vaan, eipähän jää harmittamaan, että ois sittenkin pitänyt kokeilla!

Kyllä miesten välinen aina silloin tällöin virkistää kummasti. Siinä on sitä sähäkkyyttä ja seksiä alastomimmillaan. Mies osaa antaa sellaista suuhoitoa, ettei enää paremmasta voi haaveilla. Tuntuu aivan taivaalliselta, kun jäykkä kyrpä höylää anuksessa edestakaisin, kun pallit hakkaavat omiin ja kun toisen nivuset painautuvat omia pakaroita vasten. Mutta suulle en toista miestä suutele. Ostakaa naiset strapon dildo jos huomaatte että miehestänne tuntuu hyvältä pepun hyväily ja on mahdolisesti viitteitä siitä että mies pitää alistumisesa.

Antakaa miehellenne sitä mitä hän ei sinulta kehtaa suoraan pyytää. Ei pienessä kinkyilyssä ole mitään pahaa. Tuo on niin totta kuin vain olla ja voi, että tuo strap-on tuo mukavaa ja kiihkeää lisämaustetta seksielämään Joskus olen vielä sen verran alistuneempi, että mulla on kädet selän takana käsiraudoissa On meinaan tosi kiihottava lisämauste tähän strap-on panoon ;- Kyllä siinä spermat lentää ilman, että tarttee edes kaluun koskea: Suosittelen myös muita kokeilemaan, tulette varmasti yllättymään sen vaikutuksesta seksielämäänne ;-.

Voi vitthu vai sanoisko kyrphä! Mies joka ei ole vain konemainen ja anonyymi vonkaaja on parasta, oli sitten homo bimies tai hetero!

Mutta pahimipa ja vastuuttomampia ovat juurikin nämä omasta ja muiden kuten vaimojensa ja tyttöystäviensä ja teietnkin salaseuralaistensa terveydestä piittaamattomat no joka ryhmässä heitäkin myönnän anonyymit ja salassa seuraansa hakevat ukkomies tyypit bi-kokeilijat yms.! Hyvät naiset tarkkailkaa ukkojenne menoja todella! Ajatuksena menee kun toinen mies nussii vaimoa. Kivaa olisi nähdä kaverin tekemänä paneskelu ja päästä liukkaille sen jälkeen. Upeaa nähtävää, jos vaimo nauttii.

Älä ota tosta paineita. Jos panettaa miehen kanssa niin pane. Itse tein tänään saman ekan kerran ja haluan lisää. Kipeäähän se eka kerralla teki, mutta käytimme vaimon liukuvoidetta. Itse en tuntenut mitään, mutta kaveri sai tyydytyksen. Sovimm, että minä panen seuraavalla kerralla. Se on ihan luonnollinen tarve heteroillekin. Itse olen täysin hetero, mutta suihin otan kaverilta, en tosin mehuja.

Paras valinta bi-miehelle on sinkku bi tai toinen ukkomies. Ei muuta voi sanoa kuin: Jos pappasi on ampunut sodassa kuusi homoa, hän varmaankin totesi homouden ensin ;. Kuinka kauan jaksat ja haluat valehdella itsellesi ja vaimollesi? Onhan näitä kulissiavioliittoja nähty korkeammallakin tasoilla Miksi haluat vain tunteetonta seksiä tuntemattomien kanssa? On olemassa aliseksuaalisia ihmisiä, joita ei kiinnosta mikään. Vedä siitä sitten johtopäätökset: Et tosiaankaan ole hetero.. No, minä en olemikään kaappibisse.

Onhan kylmä bisse parasta. Ymmärrän sinua hyvin, sillä miesten kesken seksi on reilumpaa ja sitä saa heti kun haluaa ja tarvii. Myös pyllyyn pano poikaa tai miestä tekee hyvää verrattuna v i t t u p a n o o n. Pylly tuntuu niin paljon paremmalta kuin se sillinhajuinen römpsötin hirveä Ei muuta kun alat vaan silloin tällöin kuksia poikapuolisia seksikumppaneita, niin saat siitä mukavaa vaihtelua..

Olen ex- homomies joka muuttui heteroksi. Olin siis alunperin heteroseksissä vaimoni kanssa n. Avioseksimme oli ok, mutta himo hiipui liiton loppua kohden eikä alanuolenta enää ollut yhtä kiinnostavaa.

Vaimoni jätettyä minut ilmeisesti toisen naisen ei selvinnyt takia romahdin henkisesti. Tv ja julkisuus työntää homoihanuutta jokaisesta mediasta kaiken aikaa. Kävin baareissa ja jopa pussailin miesten kanssa, mutta en saanut siitä sex fiilistä.

Koin kuitenkin itseni paremmaksi ihmiseksi,trendikkääksi ja naisten ylistämäksi kun puhuin tutuilleni olevani homo. Ainoa haittapuoli homoudessani oli, etten himoinnut miehiä seksuaalisesti. Suhteemme loppui kuitenkin lyhyeen koska pehmo homo kumppanini ei saanut minulta seksiä ja kai vaistosi, että olin feikkihomo. Aikani homona oli tosi mukavaa ja sitä jatkui n 1,5v.

Tunsin olevani tähti ja valokeilassa, kulkiessani gay baareissa ja kaduilla. Lopulta turruin homona olemiseen. Tuntui että homman hohto katosi, kävin kyllä gay baareissa ja seurustelin pehmo homojen kanssa, mutta aloin pikkuhiljaa tuntea itsepetoksen. Tajusin ettei homous kaikkine glamoureineen voi olla ikuisesti minun juttuni.

Voisin kuitenkin löytää aidon rakkauden naiselta, rakkauden mitä homot eivät koskaan voi löytää. Vaikka muutos takaisin heteroksi hävetti ja aiheutti ihmetystä ja närkästystä lähipiirissä se oli elämässäni oikea valinta. En kadu aikaani homona, naisten ja miesten ihannoimana se oli ihanaa. Ymmärsin kuitenkin homouden ja homojen olevan vain tv: Kun 50v Pano urani aikana en ole kai ihan aitoa homoa tavanut??

Kun nekin kaverit joita olen pannut on sitten yleensä vanhemmiten avioituneet ja hyviä perheen isiä ovat,. Ihan hänen omasta pyynöstä. Vaikka yhdessä Mimmejä isketiin ennen. Kavereiden kans oon ollut ns TOP miehen osassa jotain poikeusta lukuun otamatta. Silloin kun Se kivalta tuntuu niin ole aito. Ei siinä tarvimitään osata jokainen opetelee nekin asiat.. Vain luottamusta ja kunnioitusta. Mikähän siinä on, että ihminen voi syödä kasvisaterian sillointällöin tulematta nk.

Sun vertaukset ontuu kyllä pahasti. Kasvissyöjät ei syö lihaa. Heteroita kiinnostaa vastakkainen, bi: Oon itse ihan hetero, mutta kyllä mulle homot on homoja ja bi: Onko teillä ei-heteroilla ongelmia ymmärtää, että on olemassa täysiä heteroita? Töissä vanhempi mies kerran humalassa sano että on homo ja ihastunut minuun.

Olen parikymppinen ja alottanut seurustelun kimmakaverin kanssa Kyllä 18v kiinnostuksesta tuli mentyä kun piti hyvänä. Pidin kun alisti välillä. En tuntunut pettäväni kun olin vain antavana puolena enkä nainut pyllyyn. Hiuksen hieno korjaus vinksahtaneeseen käsitykseen, joka täällä toistuu ihmisen seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus voidaan kuvata suorana heterobihomo ja ihminen saattaa sijoittua tuolla suoralla mihin vain tai olla sijoittumatta sille ollenkaan. Väite siitä, että jokaisessa on ripaus kiinnostusta omaa sukupuolta kohtaan on aivan yhtä typerä, kun väittäisi että jokainen homo on salaa sisimmässään mahdollisesti taipuvainen olemaan myös hetero.

Seksuaalisuus ja se, miten sen määrittelee on hyvin henkilökohtainen asia ja ainoastaan henkilön itsensä määriteltävissä. Mitä pettämiseen tulee, niin siinä jokainen toimii oman moraalinsa ja arvomaailmansa mukaan..

Seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta, parisuhde voidaan määritellä parisuhteeksi tai vapaaksisuhteeksi.. Mielestäni on surullista, että sen sijaan että ihmiset olisivat "sinut" oman seksuaalisuutensa kanssa, pitää omaa seksuaalisuutta "normalisoida" sen kautta että kaikki näin oikeasti kokevat. Eikä se ole itsensä kieltämistä: Jokaisella on lupa ja oikeus määritellä oma seksuaalisuutensa. Ole sitä mitä olet, ole onnellinen siitä. Hyvää, antoisaa ja itsenne näköistä seksielämää teille kaikille.

Tätä mä noissa jossain edellisissä vastauksissa hain. Moni nuori on halunnut kokeilla vaikka seurustelee,tytön kanssa. Ei sekään sitten jää jäytään parisuhteessa. Ja jos vaimo sitten haluu peräänkin,Omani ainakin sano että joskus se tuntu paremaltakin Pimppi ainakin pieri,Peppu ei kun se oli varattu ; Sitten voit vaimolle ostaa sauvan yhteiseks leluksi ; jos et saa lupaa vielä miehen kanssa kokeilla.

Noita kun olen tossa lueskellut niin oikein hävettääkin olla mies.. Kun noi komerossa kasvaneet on kovemin äänessä. Ymärtääkseni kaikki jätkät lähtee,kun sopiva kohdalle satuu,??? Kun se kiimakin on joskus aika kova ainakin miehillä ; Minun ymmärtääkseni piseksejä on eniten maapallolla.!! Näistä ei puhuta 1. Lähes kaikki "heterojätkät" panee tarpeeksi monen kaljan jälkeen jätkien kans, jos vaan osaa houkutella tarpeeksi ovelasti!

Tää on kokeiltu monet kerrat, eikä kertaakaan ole jäänyt saamatta, mut tiedän muutaman kaverin joskus saaneen pakit.. Sen jälkeen en ole enää naisia vilkuillutkaan. Mieheni tykkää kun nuolen hänen peppuaa, imen pepun reikää huulillani, hyväilen sormilla aukon ympäriltä. Miten saisin nolaamatta itseäni selville haluaisiko mieheni myös dildon peppuunsa? Olisi ihana tehdä niin. Pimppani kiihottuu todella märäksi kun hän on 69 päälläni tai asettuu eteeni polvilleen peppu pystyssä.

Kertoo nauttivansa kun nuolen, imen ja hyväilen. Mut joskus oon varovaisesti laittanut sormen siitä ihanasta aukosta sisään ni hetken päästä hän haluaa vaihtaa asentoa ja esim. Miten mun pitäis tehdä että mieheni sais nauttia myös pepun sisältä hyväilemisestä? Kiihottaa kun ajattelenkin että saisin tehdä niin?

Se tuntuu miehestä hyvältä muttei revi persaukkoa kuten dildo. Muistakaa rasva tappia asetellessa. Suolen tyhennyksestä en tiedä, olen vain yhden miehen kanssa sekstannut kun hän laitto tapin. Sai sellasen seisokin että herranjestas.

Ei tarvittu miestä siihen hommaan: Kannataa lukea noita edellisiä kanssa. Sillä pylly reikä on molemilla osapuolilla herkkä. Kun oikea kohdalle satuu. Vaikka itse 50v olen seksiä harrastanut. Hyvin voideltu sauva "Isin-päivä" lahjaksi. Siitä se ajatuskin syntyy??? Seksissä kaikki on ns sallitua kun sillä ei vahingoiteta kumpanii. Ja jos pelkäät että pillastuu. Niin voit sitoo petiin kiini ennen lahjan antoo. Päästää sitten vapaaksi kun sano että tykkäs ja rakastaa sinua.

Onnellisii vuosia toivoo Vaari. Ja oikein naisen suulla - saattaa tosin olla naiseksi tekeytyvän miehen suulla kirjoittajan teksiä. B-rappuko kiihottaa tuota KatjamarjaanaBi-tyttiä? Tuliko kakkaleikkejä leikittyä lapsena - taitaa jonkin sortin fetismistä olla kysymys D nää varmaan vastaa täällä, että peppupano auttaa siihenkin..

Mitä monimutkaisempi mieli, sitä omituisemmat seksifantasiat. Muistatteko sen Amazing Atheistin tapauksen? Tyyppi työnsi banaanin perseeseensä ja video vuoti internettiin.

Siitä tuli kauhea kohu. Tyyppi on hemmetin järkevä ja älykäs tyyppi, vaikka vasta 27 vuotias. Puolisoa ei voi "valita" seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kun kaksi ihmistä rakastuu ne sitten rakastuu. Oli sitte miehiä tai naisia, heteroita, homoja, bissejä.

Joskus himot "väärään" sukupuoleen herää vasta suhteen aikana. Minkäs teet, se on sitä kun ihmisenä muuttuu. Jos puolisoaan rakastaa niin hyväksyy nämä muutokset. Eri asiahan kokonaan on miten niihin suhtautuu ja miten kykenee käsittelemään. Tosiasia kuitenkin on ettei toista voi omistaa. Luotettavassa suhteessa haluan avoimuutta.

En sitä että selän takana petetään. Jos mieheni pettää naisen kanssa se on pettämistä pahimmillaan. Jos miehen kanssa, koska ei ole kehdannut kertoa, rökittäsin kyllä kertomaan ja sen jälkeen miettisin miltä se minusta tuntuu. Ainakin olisi pakko yrittää. Sillä minä en voi muuttua mieheksi enkä antaa miehelleni sitä mitä mies. Mutta naisena voin antaa mitä nainen voi antaa. Jos ei minun persoona hänelle riittä, sitten suhde saa loppua. Mun muna pilluun uuh aah. Suosittelen ,että annat vaimosi minun käyttöön ,silloin tällöin ,niin saat käydä homostelemassa.

Asun sinun lähinaapurissa ja vaimosi on sinusta kertonut eräälle! Kertoi paljon erilaisista ihmisistä Homo olen, mutta seksikokemukseni ovat isommalta osalta itseään heteroiksi sanovien kanssa. Iteään heteroksi sanovien, osin ukkomiesten tai muuten vapaamielisten kanssa. Ettei vaan kuitenkin ole kaappitapaus Nokian kirkkoherran malliin, joka toivotteli homoja helvetin tuleen ja samalla vehtasi miesten kanssa muijan jäädessä kakkoseksi. Kakkonen oli ykkönen ja muija ei ehkä sitä antanut; Omaa homoseksuaalisuutta saatetaan vaimentaa Amerikan senaattorin malliin olemalla niiiin homovastaista ja pikkuisen noloa onkin jäädä kiinni housut kintuissa yleisessä vessassa poliisimiehelle.

Myös harras usko ja Mooseksen kirjojen plarailu saattaa viedä ajatuksia pois omasta homoudesta. Itsensä kanssa sinut oleva heteroseksuaali ei välitä toisten homoudesta. Jos joku homoilua hänelle ehdottaa, fiksuna osaa varmaan sanoa, että kiitos ei. Suostuisiko vaimosi ottamaan toisen miehen kolmanneksi? Ei se mitenkään tarkoita että ei hyväksyisi homoja tai bi-seksuaalisia tai haluaa jotenkin paheksua näitä. Itse olen nainen joka ei ole kiinnostunut toisista naisista seksuaalisesti.

Uskon mieheni olevan hetero myöskin. Emme ole ketään paheksumassa tai arvostelemassa. Ei vain ole koskaan ollut halua harrastaa seksiä oman sukupuolen edustajan kanssa. Olen samalla kannalla, kuin muutamat muutkin täällä, eli petoksessa ei ole hyvä elää. Miksi homoilu ei olisi pettämistä? Miksi on OK ruvetaolemaan bi kun siltä tuntuu. Luulenpa että moni on miettinyt tappamista ja varastamista niitä tekemättä. Minusta ajatusmaailma joka sanoo että jotain voi tehdä kun siltä tuntuu on todella vaarallinen ja onneksi vain harvat ajattelevat niin ja suurin osa hallitsemattomista haluista taitaa liittyä seksiin.

Kaikki kaappi bisset on outoja, varsinkin jos te vielä sen kokemuksen jälkeen kaipaatte sitä uudelleen. Jos siitä jää hyvä buke ja jälkisointi joka vaivaa vielä jatkossa, nii hoh hoh Itse olen nyt päälle 40 ja kokenut tuon asian kauan sitten, aina kun se tilanne oli päällä, niin se oli jotain Ja ehkä jos ei ole mitää terveydellisiä vaivoja, niin Haluaisin nähdä, miten usein ja miten tunteellisesti avioseksisi sujuu?

Onko vaimosi seksistä kiinnostunut ja tyytyväinen? Nähtävästi olet homo tunnen muutamia aviossa olevia kaappihomoja. Kuinka kauan haluat kiusata itseäsi ja vaimoasi? Eroa ja jatka tunteetonta seksiäsi tuntemattomien, tunteettomien miesten kanssa. Uskon, että tämä on yleisempää, kuin tiedetään. Vaimot tyytyvät vähäiseen seksiin, miehet käyvät vieraissa miesten kanssa. Itse en tälläistä suhdetta kestäisi. No kyllähän sinä olet aito homppeli!

Mistähän uskonnosta tässä on kyse? Vai on sitä alettu leikkimään homona olemista? Keksitkö ihan itse vai rupesiko nykyajan julkisuus kiinnostamaan. Eroa vaimostasi ennenkuin alat sen homostelun, muuta toiselle paikkakunnalle, ettei siinä vaiheessa entinen perheesi joudu mitenkään kärsimään.

Ei kerta päivässä homoks tee! Kuten nyt huomaat räjäytit "pankin" kysymykselläsi. Vaikka neuvojan osa onkin helppo,ei päätöksentekosi sitä ole. Jospa mitään ongelmaa ei olekaan.

Ongelma on vain tämän päivän ihmisten arvomaailma, kun jokainen haluaa pakottaa sinut kaltaisekseen. Se mitä parisuhteesi kestää on teidän kahden käsissä, mutta helppoa ei tule olemaan. Eikä se miesten kaveriastuminen mitään tunteetonta touhua ole. Hei, olen viestiketjun aloittaja. On tullut ymmrtämystä ja ovia tuomioita. Käytin sanaa tunteetonta homoseksiä, mutta totta kait siinä tunteet ja eläimelliset vietit jyllää. Homoerottinen kaveruus hyppää yhden kynnyksen yli ja muuttuu todellisuudeksi.

Onko läheisempää mieskaveruutta kuin olla toisen kaverin kädessä tai sisällä. Näistä saa voiaa hyvään avioseksiinkin.

Myös kahden miehen välinen salainen spermaveljeys on ainutlaatuinen juttu. Minua ainakin himottaa naapurinukko! Hirttää pitäisi, mikä tätä maailmaa vaivaa kun euroopassakaan ei ole kuin pohjois-kypross joka on pitänyt kiinni homoseksuaalisuuden laittomuudesta?! Eräänä kotiläksynä perhe-elämän seminaareissamme on se, että pyydämme aviopareja kirjoittamaan paperille eräitä asioita omasta sukupuolisuhteestaan, ja sitten keskustelemaan niistä keskenään.

Jotkut ovat kirjoittaneet meille jälkeenpäin, että "noista kahdeksasta kysymyksestä keskusteleminen avasi uuden vaiheen meidän sukupuolielämässämme Puolisosi tekee sukupuolisen kanssakäymisenne aikana varmasti jotain sellaista mistä erityisesti pidät. Kun joku tekee jotakin oikein, häntä tulisi rohkaista jatkamaan!

Voitko mainita sukupuolisesta kanssakäymisestänne yhden kumppanisi tekemän asian mistä et erityisemmin pidä tai nauti? Selitä lyhyesti miksi et. Milloin tai millä tavalla saat sukupuolisesta kanssakäymisestänne eniten mielihyvää?

Teetkö sukupuolisessa kanssakäymisessänne jotain mikä näyttää tuottavan puolisollesi erityistä mielihyvää? Onko jotain mistä itse pidät, mutta mistä puolisosi ei näytä pitävän? Miten usein haluaisit olla sukupuoliyhteydessä? Miten usein puolisosi näyttää sinusta haluavan?

Milloin haluaisit mieluiten olla sukupuoliyhteydessä? Mistä pidät sukupuolisessa kanssakäymisessänne eniten? Koeta nyt aikamies hillitä itsesi! Miksi ole naimisissa jos et elä liitossa? Avioliitto on liitto jossa sitoudutaan toiseen ihmiseen.

Et sinä mikään uskollinen ole ollut! Älä selitä kuule yhtään! Elät valheessa ja vaimosi kuuluu saada tietää. Et kunnioita naistasi pätkääkään. Tiedä minkä taudin vielä tuot hänelle. Jokatapauksessa teet todella väärin. Aviorikkojat ei pääse taivaaseen. Lue raamattua ja rukoile että Herra vapauttaa sut tuosta synnillisestä himosta. Kai niitä hurjia fantasioita useimmillakin on, mutta sille asteelle pitää jäädä.

Nainti on mitä ihaninta hommaa tässä ajassa. Taivaassa ei naida, eikä mennä miehelle. Ajatella kun kova kyrpä ujeltaa naisen uumeniin. Ähkettä ja puhketta ja sitten laukaisu molemmilla, jopa yhtä aikaa. Oon sun veljesi Tampereella! Olen onnellisesti naimisissa vaimoni kanssa, mutta huomaan haaveilevani koko ajan enemmän ja enemmän kullin imemisestä ja seksistä toisen miehen kanssa.

En ole tätä vielä koskaan tehnyt, mutta monesti mielikuvitellut itselleni hurjat orgasmit Millaista seksiä olet päässyt kokeilemaan toisten miesten kanssa? Tiedä minne menisi kun vittu ja kulli kiinostaa saman verran.

Vittua on saatu kuitenkin 50 v , kullia ei yhtään, mitä pitäisi tehdä? Mene kylmään suihkuun ja lopete homoilu. Hei, Kiva kuulla että olet löytänyt uuden osan itsessäsi. Olen nauttinut samoista asioista jo monta vuotta. Jokasessa ihmisessä on miehisiä ja naisellisia puolia, yleensä ne ovat tasapainossa sexualisuuden mukaisesti, biseksuaali mielestäni harrastaa sama sukupuolen kanssa sexiä tyydytäkseen kaikki fantasiat sekä vaihtelun vuoksi, irstailua eikä muuta.

Onhan se outoa kun huomaa miehensä olevan kiinnostunut miehestä.

Seksiseuraa vantaa homoseksuaaliseen huge boobs

Sook Dolezal