Meis homo kiinostaa kalua tarjolla

.

KLITORIKSEN STIMULOINTI HOMO ILMAINEN-TREFFI

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut. Hae vain otsikoista Jäsenen nimi: Erottele useat käyttäjänimet pilkulla. Etsi vain tästä viestiketjusta Etsi vain tästä osiosta Näytä hakutulokset viestiketjuina. Olen miettinyt pidempään, mikä minulla on. Olen jatkuvasti huonolla tuulella, kireä ja kiukkuinen. Eilen kun minut jälleen kerran torjuttiin, joku lamppu syttyi: Tästä asiasta vitsaillaan mielellään mutta tämähän on totta Olen avioliitossa, kolmikymppinen varmaan ihan keskimääräisen näköinen nainen, en ylikaunis enkä suohirviö - enkä minä saa seksiä lähes koskaan.

Olen laihduttanut ja käynyt useammin kampaajalla, ei mitään apua. Olen jo epätoivoissani miettinyt mielialalääkkeidenkin hakemista lääkäriltä tähän ärtyisyyteen ja alakuloon, mutta onneksi en mennyt. Enhän minä ole lainkaan masentunut vaan pidän elämästäni, teen tulevaisuudensuunnitelmia jne. Mutta olen oikeasti vain niin puutteessa että luulin jo aikani, että olen oikeasti "tullut hulluksi", siis masentunut tai jotain Miehet, tiedoksi että seksin kieltäminen tuntuu naisesta pidemmän päälle suunnilleen kidutukselta Olisi niin paljon helpompi elää ilman seksiä, jos ei olisi kiusauksia tuon miehen muodossa joka päivä.

En eniten edes halua sitä seksiä sinänsä vaan kaikkea muutakin, haluaisin että hän tulisi ja pitäisi aivan spontaanisti vapaapäivänä sylissä vaikka tunnin, silittelisi ja sanoisi että "OK, en halua nykyään seksiä mutta rakastan kuitenkin ja olet rakas ja kaunis" - tai muuta vastaavaa. En tajua, miksi mieheni ei voi tehdä edes tätä minulle.

Siihen ei tarvisi paljon. OK, jos ei halua niin ei halua mutta miksi ei edes hellyyttä? Minusta tuntuu, että hän ei edes halua haluta ja se tässä on erityisen loukkaavaa. Meillä on seksiä varmaan maksimissaan kerran kuussa, luulisin että totuus on lähempänä yhtä kertaa kahdessa kuussa. Tällä hetkellä tuntuu että varmaan ei ole enää tulevaisuudessa sitäkään. Tänä vuonna on ollut seksiä kerran, silloinkin juuri niin että mies tuli suihkusta ja ilmoitti että no nyt mun tekisi mieli ja oikeasti vedin heti kirjaimellisesti housut alas että kiva, OK, onnistuu Mutta hän oli aiemmin mies, joka rakastellessaan otti minut huomioon.

Nyt se oli vain se oma tyydytys mielessä ja sen jälkeen ei mitään! Silloin tällöin tarjoudun mielelläni antamaan suuseksiä hänelle, koska pidän siitäkin ja ajattelen että jollain lailla miehen seksuaalisuutta se voisi piristää tai pitää yllä mutta ainakin puolessa tapauksista hän torjuu senkin.

Tiedän, että olen siinä aivan hyvä, ja hän on siitä aiemmin pitänyt, samoin muut miehet - suuseksistä ja muutenkin, seksistä kanssani Mutta kas kummaa, vahingossakaan ei tapahdu niin, että mies tarjoutuisi seksiin tai antamaan minulle suuseksiä mistä on ennen pitänyt vain siksi että minä voisin haluta.

Jotenkin se ei vain koske häntä, että voisi edes yrittää. Ostinpa viikonlopuksi kun meillä oli vuosipäivä uudet seksikkäät alusvaatteetkin ja ikään kuin puolihuolimattomasti ja ohimennen annoin hänen nähdä itseni niissä jo päivällä. Hän sanoi että "ohhoh, sinähän olet seksikkäänä", sanat joita en ollut kuullut vuosiin tätä ennen johon hymyilin ilahtuneesti ja odotin tietysti illalta suuria - mutta siihen se jäikin.

Yritin puhua asiasta nukkumaan mennessä mutta se meni plörinäksi. En minäkään aina jaksa olla se loputtomiin rakastava ja ymmärtävä vaimo! Olen nuori terve ihminen ja kaipaan joskus - tai oikeastaan kiitos tämän saamattomuuteni jo melkein koko ajan - suoraan sanottuna munaa ja kylläpä se v-tuttaa että en taaskaan saanut. Yleensä tietysti jaksan ymmärtää ja joustaa mutta nyt kuukausien pettymys ja puute iski taas tajuntaan joten sanoin melko suoraan mitä asiasta ajattelen ja se ei tietysti ollut miehestäkään mukavaa.

Muutenkin puhuminen on hänelle suorastaan ylivoimaista kun mennään ns. Meillä on toki hellyyttä silloin kun minä tungen itseni lähelle. Meillä on niin paljon rakkautta, tästä purkauksestani huolimatta myös paljon keskinäistä kunnioitusta eikä lainkaan yllättäviä menoja tai muita uskottomuuden merkkejä että toisesta naisesta ei varmaankaan ole kyse.

En edes tiedä, missä välissä hän käytännössä suhdetta ylläpitäisi. En kyllä usko millään hänen olevan homoseksuaalikaan. Kyse on miehestä jonka tunnen tosi hyvin ja erittäin pitkältä ajalta. Ei ole eikä perheensä lainkaan homofoobinen tms eli ei ole kyse siitä että ei voisi myöntää olevansa homo jos olisi. Masennus hänellä on, uskon että ollut jo vuosia, mutta hän ei vielä kään syö mielialalääkkeitä.

Masentumiseen on luonnollinen syy, jota en tässä halua jakaa. En kuitenkaan ole aivan varma, onko hän oikeasti edes masentunut. Hän on erilainen kuin tuntemani masentuneet ihmiset ja työni kautta tunnen heitä paljon. Nimittäin jaksaa kyllä käydä töissä ja harrastaa mukavia asioita - paitsi seksiä.

Siksi tämä masennus-selitys tuntuu niin ristiriitaiselta. Virtaa riittää kaikkeen, mitä haluaa tehdä. Sitten kun tulee esim. Mikään määrä minun tekemiäni kotitöitä, tiskiä tai pyykkiä ei siis miehen haluttomuuteen vaikuta kuten miehiä neuvotaan. Valitsin tämän miehen, enkä kadu, koska hän on upea ja täydellinen mies minulle - aikanaan halusi myös seksiä usein. Ja villiä, estotonta ja spontaania sellaista, hän ei ole mikään uskonnollisen kodin estynyt kasvatti. Nyt en tiedä, miten jaksan haudata haaveet seksistä ja elää tällaista vain ystävyyttä -"suhdetta" rakkaan ja mielestäni myös syötävän komean mieheni kanssa, jota koko kroppani kuollakseni - ja useimmiten turhaan - haluaa.

En tee enää aloitteita koska en jaksa pettyä. Eilinen oli viimeinen kerta sillä saralla, uskoisin. Luulen, että tässä käy niin että kuolen hitaasti sisäisesti. Tai olen jo kuollut ja kuolemassa mutta ehkä vielä on vähän "minuakin" jäljellä. Tajuan vain että olen jo niin paljon näiden vuosien aikana muuttunut siitä, mitä joskus olin. Minusta on tullut negatiivinen ihminen, sukupuoleton olento. En jaksa enää meikatakaan kun ajattelen, että näytän niin rumalta että mikään määrä meikkiä ei pelasta.

En todellakaan halua toista miestä enkä edes kykenisi pettämään, kaksoiselämään mutta juuri nyt tuntuu, että en varmaan loppuelämää kykene elämään näinkään. On inhottavaa tuntea jatkuvasti syyllisyyttä jostakin minkä pitäisi olla aivan normaalia - siitä, että haluaa omaa miestään. Mutta en minä mennyt naimisiin aikanaan elääkseni täysin tai OK, lähes, ilman seksiä. En tietysti estä miehiäkään kommentoimasta. Mutta toivoisin että tulisi muitakin ajatuksia kuin se että "sillä on varmasti toinen".

Joskus ajattelen jopa että olisikin niin tässä olisi jotakin toivoa Hei kohtalotoveri, etsi keskusteluista hakusanoilla "Mies haluaa vähemmän", niin saat ainakin yhden ketjun, joka kuvaa samankaltaista tilannetta. Tekstisi olisi voinut olla omasta kynästäni.

Ei siihen oikeen mitään lääkettä taida olla, jos seksuaaliset halut vaan kohtaa. Se on vaan naiselle ehkä vaikeampaa olla haluttoman miehen kanssa, kun oletuksena kulttuurissamme on, että mies haluaa koko ajan. Siksi sen ottaa ehkä enemmän itseensä, jos kerta kaikki miehet haluaa koko ajan seksiä ja valittaa vaimojensa pihtaamisesta, niin kai minussa on jotain pahasti vialla, jos mieheni ei halua seksiä kanssani.. No, kaikki miehet eivät petä tai pidä naisiaan epämiellyttävinä vaikka mies ei parisuhteessaan seksiä halua.

Jotkut vain käyvät pitkässä parisuhteessa laiskoikisi ja haluttomiksi. Alkuhuuma kestää sen pari kolme vuotta, silloin minäkin "totuin hyvään" ja kuvittelin, että suunnilleen samaa tahtia jatketaan vielä vuosien päästäkin.

Mutta ei, ei se mies jaksa enää kiinnostua seksistä. Mieluummin se katsoo leffaa tai on tietokoneella, vaikka kuulemma rakastaa niin kuin ennenkin. Hiljalleen sitä luopuu seksuaalisuudestaan itsekin, ei sitä vaan jaksa kerta toisensa jälkeen pettyä ja toivoa liikaa. Seksuaalisuus on varmaan mahdollista kohottaa uudelle tasolle jos parisuhteen molemmat osapuolet sitä haluavat. Jos vain toinen yrittää niin ei se vaan auta. Turha toivo , Kiitos vastauksista, erityisesti sulle "Turha toivo" kun kirjoitit niin pitkästi.

Luin sinun kirjoituksesi ja rupesin itkemään kun luin sitä ketjua. Olihan se aivan kuin omasta elämästäni.

Tunnistin sen toiveen että ei tarvisi erota, että asiat muuttuisi. Miehen ei tarvisi edes loppujen lopuksi tehdä paljon.

Tulisi tunne että hän ottaa mut edelleen mukaan elämäänsä ja että olen edelleen hänen ainutlaatuisen ihana naisensa ja tämä seksittömyys on ongelma ja yhteinen asia. Nyt koen että minun haluaminen on se ongelma. Tämä mies on mulle niin hirveän rakas mutta mikä sen hinta on, en uskalla edes ajatella. Tässähän se juuri näkyy tämä heterosuhteiden dynamiikka: Jos vaimo on haluton, se on hänen omaa syytään.

Miehellä on oikeus saada säännöllistä seksiä ja naisen pitää suostua, vaikka ei aina niin haluttaisikaan. Liukuvoiteet on keksitty ja kyllä se halu sieltä sitten tulee hiljalleen. Jos mies on haluton, sekin on vaimon syy.

Vaimossa täytyy olla joku vika jos hänen miehensä ei halua häntä. Mies kyllä haluaa sen jälkeen kun se on tehty hänelle mahdolliseksi. Ylikilot, uurteet ja muut ikääntymisen merkit tekevät miehistä charmikkaita ja karismaattisia, "pojista miehiä".

Vastaava ei-mallitasoinen nainen on ruma läski tai susiruma ja kaikkien käy sääliksi tämän miestä. Pitää toivoa että nainen olisi edes mukava että se jotenkin kompensoisi - ja ainahan mies voi panna tätä pimeässä. Jos vaimo on haluton ja mies ottaa rakastajattaren, nainen on huono vaimo. Hänen olisi pitänyt antaa säännöllisesti ja hyvää seksiä miehelleen, ettei tämän raukan olisi pitänyt mennä hakemaan luonnolliseen seksintarpeeseensa apua muualta.

Vaimo oikeastaan ansaitsikin sen, että mies petti häntä. Mitä oli kylmä frigidi pihtari! Sitä saa mitä tilaa. Onneksi maailmassa on myös Naisia, jotka ymmärtävät hyvän päälle.

Jos mies on haluton ja vaimo ottaa rakastajan, nainen on huono vaimo. Hän on halveksittava seksinhimoinen moraaliton lutka, joka ei näköjään edes ansainnut niin hyvää miestä. On hyvä, että asia paljastui miehelle joka on uhri edes tässä vaiheessa. Miehelle löytynee luonnollisesti paljon lohduttajanaisia, koska raukka on kärsinyt elämässään niin paljon ja naiset haluavat hoivata ja parantaa.

Olenko minä aivan sairas vai eikö tämä ole yleensä se rata mitä ns yleinen mielipide ajattelee? Seksin puute on aina naisen syy, samoin se jos jompikumpi hakee seksin muualta. Luin uudestaan oman tekstini ja sun tekstin ja koen kyllä suurta myötätuntoa kun tiedän miltä tilanteesi tuntuu.

Jotenkin sitä masentuu ja kokee "elämänhalun" ja sellaisen sisäisen eroottisen kipinän sammuvan, kun mies ei vaan reagoi mitenkään eikä mihinkään seksuaalisesti. Kaipaan niin kovasti sitä tunnetta, kun miehestä näki kuinka hän kiihottui ja itsekin kiihotuin siitä vielä lisää. Sellaista sähköä ja kosketusten kuumuutta, kaipuuta ja rauhattomuutta ei vaan tavoita, ellei seksi ole molemminpuolista himoa ja halua. Säälittävää tässä on, että olen jo pari vuotta tyytynyt rippeisiin ja muistoihin siitä intohimosta ja halusta, jota joskus mieheni kanssa koin.

Ja sehän näkyy ihan arjessakin, jos ei ole mitään seksuaalista halua: Emme oikeastaan edes suutele, ehkä jonkun pienen kuivan pusun vaihdamme nukkumaan käydessä suudellahan en silloin saa, koska se voisi tuntua miehestäni painostukselta. Joskus vuosia sitten mieheni sanoi, että saa todella suurta tyydytystä ja kiihotusta jo siitä, että voi nähdä minun nauttivan!

Kyllä minäkin nautin kun näen hänen nauttivan, ja olen kysellyt ja kokeillut, mikä parhaiten tyydyttäisi miestäni ja mistä hän unelmoi. Enää ei oikein kiinnosta tarjota mitään, kun hän ei sitten tee yhtään mitään minun eteeni. Olen yrittänyt tehdä ehdotuksia ja tarjonnut illallisia ja hierontoja, romanttisia yllätyksiä, pukeutunut seksikkäästi jne.

Jos miehen saa harrastamaan sitä kauan kaivattua seksiä,hän vain hoitaa omat hommansa ja lopettaa laukeamiseensa. Joskus hän lähtee suoraan sängystä nettiin. Hän kyllä tajuaa, etten lauennut, mutta ei koe mitään halua saattaa minua laukeamaan. Eli "seksi" on usein sellaista, että minulle jää vain pahempi mieli siitä. Ja koskaan, ei koskaan, voi harrastaa seksiä muutamaa kertaa peräkkäin niinkuin ennen tai edes peräkkäisinä päivinä.

Eli jos jään ilman orgasmia niin eipä sitä taas ole luvassa mieheni kanssa kuin mahdollisesti kuukauden kuluttua. Nyt kun muistelen, niin en kyllä muista kuinka monta kuukautta siitä on, kun viimeksi sain orgasmin mieheni läsnäollessa.

Nykyisin en enää edes unelmoi hyvästä seksistä tai edes seksistä mieheni kanssa. Seksistä puhuminen saa minut kyyniseksi ja huomaan, kuinka katkera välillä olen. Miksi juuri minun puolisokseni piti sattua mies, jonka halut ovat kuin eunukilla? No, onhan meitä muitakin. En tiedä sammuuko rakkaus vai kuihtuvatko haluni olemattomiin. Kai tässä jotain pitäsisi keksiä. Seksi tuntuu vaan liian pieneltä syyltä erota. Kaiketi siitä on tulossa koko ajan merkittävämpi syy. Tuo hyvää yötä ja se kuiva pusu-juttu on kyllä niin totta!

En minä ole mikään reumaattinen mummo jota ei uskalla edes koskea ettei satu tai luut katkea. Tulee nukkumaanmennessä niin suuri ärsytys siitä joskus että vaivoin pystyn sen kuivan pusun tai kaks antamaan. Siis auta armias jos vaikka olis joskus kielari! Sit kummiskin päivällä voidaan suudella ihan kielareitakin, kunhan siis minä itse menen ja teen itseäni tykö. Kyllä mies turvallisesti vaatteet päällä pystyy suutelemaan kunnolla.

Mutta yöllä se on noin aneemista ja sit vaimealla äänellä sanotaan että rakastan sua niin minäkin ja nukutaan niinkuin jotku kasikymppiset. Sekin kolahti sinun ajatuksissa, että kun ei edes muista, milloin olisi lauennut miehen läsnäollessa. Eikä kyse ole siitä että ei halua vaan kun ei voi.

Jos rupean itseäni tyydyttämään hänen lähellään niin se on just sitä "painostamista", tosiaankin. Joskus toki on sanonut, että ymmärtää ja voin tehdä mutta huomaan että tilanne on jotenkin ahdistava molemmille vaikkei siitä puhuta että miksei meillä ole mitään enää. Aikaisemmin mies saattoi osallistua siihen, jos tyydytin itseni, nyt hän vain on hiljaa siinä vieressä kuin kuollut. Ja että kun sitä orgasmia ei saa siinä hetkessä välttämättä, vaikka aikanaan onkin saanut nopeasti mutta kun siitä seksistä on tullut mulle niin Iso Ainutkertainen Tilaisuus ja huomaa miettivänsä haluaako mies vai onko tämä vain joku miellyttämis- tai seksin puutteesta johtuvan eron estämis-yritys.

Niin juuri tuo alistunut ajatus, että no se pitää tehdä sitten yksin, myöhemmin, taas. Yhdessä tekemistä ei voi olettaa - se menee kuukausien päähän, ehkä eri vuodenaikaan! Loukkaavinta on se, että kyse ei ole pelkästään siitä että mies ei fyysisesti halua - mutta kun sitä ei enää kiinnosta minun tyydytykseni silloinkaan harvoin kun haluaa. Minusta seksin puute on aivan kauhean pinnallinen syy erota - itselleni, ei muille - vaikka nyt sitten itse kärsinkin ja valitan. Varmaan sairastun masennukseen ja kaikkea sitten mutta silti tuntuu että en antaisi itselleni sitä koskaan anteeksi.

Koska tämä on kuitenkin se mun rakas kulta kaikin toisin puolin. Ehkä siihen kasvaa jos vuosista tämä on kestänyt vuosia kans meillä mutta ehkä viimeinen vuosi on mennyt aivan näin alas tulee vuosikymmeniä. Mutta sitten siinä on se ajatus että olen jo kärsinyt tästä samasta asiasta näin kauan niin mitä järkeä on nyt kun on 25 yhteistä vuotta takana ja muuten asiat niin hyvin Mutta onko ne asiat sittenkään niin hyvin? Sitä yritän tässä miettiä. Samat sanat meilläkin on ollut, että nauttii katsoa kun minä nautin.

No, eipä ole nauttinut siitä enää pitkään aikaan koska ei halua tarjota nautintoa. Se tekee uskomattoman hyvää itsetunnolle, kun huomaa, miten toinen kiihottuu. Rupeaa aivan itkettämän enkä edes pysty oikein ajattelemaan tätä kaikkea, mitä kaikkea olen menettänyt - ja on kai ajateltava, että myös mieheni on menettänyt sen. Hän väittää kyllä, että haluaisi haluta ja vaikuttaa surulliselta sen sanoessaan, mutta en vain enää jaksa uskoa siihen kun ei mitään yritystä ole muuttaa asioita.

Minäkään en enää unelmoi hyvästä seksistä mieheni kanssa, vaikka tiedän että hän on kyllä parhaimmillaan tosi hyvä rakastaja ollut. Siksi tämä on niin outoa. Mutta en enää haaveile koska se on niin kaukainen asia. Mieluummin haaveilen hyvästä seksistä jonkun muun ei tietyn kanssa mutta enpä tee juuri sitäkään enää. Olen huomannut kyllä, että ei tee mieli enää masturboidakaan.

Se tuntuu pahentavan tilannetta, jos annan itselleni seksiä. Haluan sitä sitten jatkossakin entistä enemmän. Siitä tulee ikään kuin osa elämää taas ja asioiden näin ollessa koen että on parempi antaa sen osan elämää vain kuolla, vaikka sitten jääkin jäljelle kaikenlaista alakuloa, ärtyisyyttä ja muuta. Olen oikeasti nykyään tosi kiukkuinen ja hankala ihminen ja hävettää aivan kun tajuan, mistä se johtuu - vaikka ei kai se mun syy ole.

Miehen haluttomuus on ikään kuin tarttunut siinä mielessä, että minäkään en tule nauttineeni yksikseni koska se on oikeastaan kauhean tuskallista kun rupeaa ajattelemaan. Tässä minä räplään itseäni jälleen kerran, koska miestä ei kiinnosta.

Parempi kun vois vain unohtaa ja jatkaa siinä kuivasuukko -helvetissä. Mutta kauheasti tsemppiä sinulle kohtalotoverini! Enpä osaa paljon muuta sanoa kuin että toivon sydämestäni että jostakin tulis muutos asioihin teille ja meille. Huomaan ajattelevani aivan samalla tavalla. Et siis ole välttämättä sairas vaan noinhan asiat tuppaavat kääntymään. Jotenkin naisen seksuaalisuus on niin tabu tai vaikea asia vieläkin, sitä ei saisi olla paitsi siinä muodossa että mies haluaa ottaa keneltä tahansa ja nainen sitten vaihtelevalla kiinnostuksella suostuu antamaan sille omalle valitulleen.

Minäkin koen syyllisyyttä siitä että mies ei halua. Ruodin hirveästi ulkonäköni puutteita, joita toki on kuten kaikilla ellei joku sitten väitä olevansa täydellinen Mutta olihan ne puutteet olemassa silloinkin kun alkuvuosina rakastelin tämän miehen kanssa kiihkeästi ja usein.

Samaten muitakaan miehiä ei ole haitannut ulkonäköni joten ehkä näytän kuitenkin "naiselta" vaikkei siltä tunnukaan, ole tuntunut vuosiin. Ei ole olemassa yhtä olemassaolon mallia nimeltä "Masentuneen käytös". En muista nyt nimeä, mutta yksi laji masennusta on ihan nimeltään joku "Piilotettu masennus", peitetty tms. Eli se ei todella näy ulospäin "tyypillisinä" oireina, voi olla että ihan lähi-ihmiset järkyttyvät, kun diagnosoidaan jo vuosiakin kestänyt masennus, jota kukaan maallikko ei näe eikä voi sille ihmiselle edes kuvitella!

Sen tyypin masentuneen voi olla vaikea saada heti edes ammattiapua, ellei satu vastaan pätevä tyyppi, joka tunnistaa lajin - ja se laji voi silti olla hyvin vakava masennus. Mutta syvälle sisään tungettu, jopa potijalta itseltään piilossa. Se vain näkyy sitten kuitenkin joissain asioissa, joista seksi voi hyvinkin olla yksi. Kaikki vakavasti masentuneet eivät siis istu flegmaattisina tuijottamassa seinää! Tuosta masennuksesta , Jos ei ole lapsia niin kannattaa erota.

Monen fraasin takana "kasvoimme erilleen" on todellisuudessa seksuaalinen ongelma eli jomman kumman vuosia kestänyt haluttomuus. Tietääkö kukaan että tilanne olisi parantunut vuosien mukana. Aloittaja ei halua erota, niinhän tuolla lukee. Tuskin se sen takia eroaa, että joku nettipalstalla sanoo, että kannattaa erota. Kuulostaa siltä, että sillä on muitakin syitä siihen suhteeseensa kuin seksi. Minusta ei ole mitään syytä sille, miksi lapsien olemassaolo vaikuttaisi eroamisen järkevyyteen.

Oikeastaan päinvastoinhan sitä pitäisi neuvoa - erotkaa lasten takia. Erotkaa lasten mielenterveyden takia. Nimittäin minkä takia lasten pitäisi altistua vanhempien pahalle ololle - ja vielä itsensä "takia" eli miksi ladata omien lastensa päälle tuplasyyllisyys?

Vielä kun aistivat, pahimmillaan jopa kuulevat että lasten takia kärsin. Minkä takia lapsille pitäisi väkisin syöttää ikään kuin oletusasetukseksi sinne mielen rakenteisiin se onnettoman liiton malli?

Eikö ole oikeastaan juuri silloin aiheellista erota, jos ON lapsia? Tuntuu että niitä lapsia tehdään esimerkiksi siksi, että saadaan liimattua se unelmien poikamies tai poikamiestyttö itseensä. Ja sen jälkeen kun näyttää huonolta, niitä lapsia käytetään tekosyynä ja alibina sille että ei kummiskaan ole munaa lähteäkään. Onhan se vissiin kätevää että jos ja kun on päätöksensä takia myöhemmin onneton niin kun teki sen "vain lasten takia" niin ei tarvi ottaa vastuuta niistä ikiomista päätöksistä.

Voi syyttää ikään kuin lapsia, olosuhteita, kohtaloa. On turha luulla, että lapset eivät tajua, kyllä ne tajuaa hyvinkin. Ja lapset ja nuoret tänä päivänä voivat mielettömän huonosti, mistähän se johtuu? Uskon, että juuri tästä "jos ei ole lapsia niin kannattaa erota" - ajattelusta. Laajemmin katsottuna siis lapsella jolla pitäisi olla rakkautta onkin elämäänsä pettyneet marttyyrivanhemmat jotka tekevät kaiken dramaattisesti kärsien ja suureen ääneen "vain lasten vuoksi".

Tiedän siis todellakin miltä sinusta tuntuu, ja se tunne on vielä paljon kauheampi kuin pelkistä sanoista tuota kokematon voisi kuvitella.

Itselläni miehen haluttomuus johti lopulta eroon. Ei se ainoa syy ollut, mutta iso osa siinä että emme en tuntenut enää minkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Suhde myös teki ison reiän itsetuntooni, ja se ei ole vieläkään parantunut, vaikka erosta on kohta vuosi.

Olen jo uudessa suhteessa, ja pelkään koko ajan, että poikaystäväni antaa minulle seksiä vain säälistä, ja tarkkailen peläten merkkejä jotka viittaisivat siihen. Ja jos hän ei muutaman päivään tee aloitteita seksiin, olen jo puoliksi paniikissa "nytkö se taas alkaa, tässäkin suhteessa".

Eli exäni haluttomuus aiheutti pahat vammat, saa nähdä korjaantuuko ne tästä koskaan. Kuitenkin koko seksiasia on vieläkin ikäänkuin musta pilvi, ja vain odotan milloin nykyinen kumppanini huomaa minun olevan juuri niin kauhea, ettei kanssani innosta harrastaa seksiä. Jotenkin minulle on iskostunut päähän ajatus, ettei miehet oikeasti halua seksiä, ainakaan minun kanssani. Säälistä tai uutuudenviehätyksestä antavat jonkin aikaa, sitten se loppuu Aloitteiden tekokin on minulle vaikeaa, kun tunnen heti painostavani miestä - toisaalta miehen tehdessä aloitteen pelkään, että hän tekee sen vain minun mielikseni.

Kun vain tietäisi miten tämän vamman saa korjattua, ilman että koko ajan kuvittelee olevansa maailman epäseksikkäin ihminen. Mutta, mitä voit tehdä? Ilmeisesti olet jo yrittänyt saada miehen puhumaan, ilman tulosta. Voisit kokeilla vielä kirjoittaa hänelle vaikka kirjeen tänne kirjoittamasi teksti on oikein hyvää ja kuvastaa hyvin tuskaasi, käytä vaikka sitä jossa kerrot miltä sinusta tuntuu.

Älä siis jätä ongelmaa hänen vastuulleen - mutta ei myöskään pelkästään sinun! Jos miehesi ei vaan pysty kohtaamaan asiaa sinun kanssasi, menkää pariterapiaan. En tiedä, mutta täytyy kysyä sopivan hetken tullen suoraan. Otan mielelläni lisää näkökantojanne vastaan.

Mi9tä vittua sä vertaat muita itsees, et sä ole mikään normi-ihminen!!! Naiset nyt ovat niin ahdasmielisiä etteivät ymmärrä juuri muitakaan juttuja, elämän pitäis olla vain tylsää arkea. Entinen kumppanini oli erityisen kiinnostunut shemaleista ja transuista, oli jopa kokeillutkin. Minua tämä ei häirinnyt yhtään, tykkään itsekin transu- ja shemale -videoista ja kuvista sekä homopornosta. Ja ihan täysheteroita ollaan sekä entiseni että minä. Mutta kyllä mausteita pitää olla!

Ihan normaali mielestään Käyn silloin tällöin katsomassa shemale-yms sivuja. Ihmettelen mitä kaikkea maailmaan mahtuu. Itse olen ihan tavallisessa mies-nainen suhteessa oleva ja täysin tyytyväinen siihen. Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Täytyy kyllä ihmetellä kuinka sokeita muijat voivat olla, tuossa ennen murrosikää ihmettelin kuinka tietyt tytöt kuten esimerkiksi oma äiti haistaa hintahtavan miehen jo kilometrin päästä mutta ei siihen niin kovin pitkään mennät kun itsekin alkoi pystymään kertomaan miehen seksuaalisen suuntautumisen noin suurinpiirtein heti kun kaverin ekaa kertaa näkee.

Eli jos äijä on hetero ei se nyt luulisi muijaa paljon haittaavan jos vaikka äijä käykin kattelemassa maailman menoa. Mutta uskomattoman usein nainen kuvittelee pokanneensa oikean helmimiehen kun onnistuu saalistamaan umpihomon. Eli niitä pikkuvinkkejä homppelin tunnistamiseksi. Opittu joskus penskana kun mutsi toteaa iskälle että jossain vaiheessa voipi lopettaa sen naikkosen tuijottamisen ennenkuin liikennevalot vaihtuu takaisin punaiselle.

Heteromiestä myöskin panettaa joskus. Eli jos äijä ei ehdottele eikä hipelöi silloin tällöin eikä myöskään juokse vieraissa jotain on vialla. Heteromies ei myöskään yleensä ole yhtään kiinnostunut niistä asioista joista nainen mutta siihen saattaa jopa olla joitain harvinaisia poikkeuksia. Ja oishan noita vaikka millä mitalla mutta eihän nuo nyt muistu mieleen. Taidat olla varsinainen tosimies tai sitten nainen joka luulee tietävänsä vaikka ei tiedä.

Sinun mukaasihan "normaali" mies ei voi olla kiinnostunut samoista asioista kuin nainen ja vieraissa käyminen on heteromiehen merkki. Kaikki uskolliset miehet on sitten homoja? No en todellakaan väittänyt että hetero mies ei voisi olla uskollinen. Se että mies huomaa kauniit naiset ympärillään on vain niin luonnossa että se yhdistää kaikki ukot murrosiästä hautaan. Itselläsi on jotain pientä ongelmaa tuon aikuistumisen kanssa jos kuvittelet että ollakseen uskollinen miehen pitää muuttua naiseksi.

Mutta toisaalta, kuka tahansa voi käydä millä tahansa sivuilla katsomassa ihan vaan uteliaisuuttaan ja vieläpä pariinkin kertaan. Mutta jos surffaaminen ko. Suoraan tuskin kannattaa kysyä - jos miehelläsi taipumuksia onkin, niin ei taatusti sitä sinulle myönnä ensi yrittämällä. Sen verran syvässä istuvat suomalaisen miehen häpeän tunteet.

Ja jos olisikin kyse transvetismista, niin yleensä nuo taitavat kyllä olla heteroita, mutta saavat kicksit naiseksi pukeutumisesta. Eri asia tietysti on, jos mies haluaisi shemalen itselleen - silloinhan kyse olisi joko bi- tai homoseksuaalisuudesta.

Ilmiön eri muotoja on vaikka kuinka kuten exäni touhujen valjettua oolen alan kirjallisuudesta lukenut. Mutta jos niin kävisikin, että miehesi paljastuisi vaikkapa ajoittaiseksi piilopukeutujaksi, niin se ei silti välttämättä tarkoita suhteen loppumista. Shokki olisi kova ja saattaisi tehdä mieli lähteä. Mutta jos aidosti rakastaa, niin siitäkin saattaisi selvitä. Aluksi järkytyin ja kyseenalaistin oman naisellisuuteni ja koko mies inhotti ja oksetti.

Jonkin ajan kuluttua tajusin, että sama mieshän se siinä on kuin aina ennenkin. Eniten ehkä loukkasi, ettei hän ollut reilusti kertonut - aika isosta ja parantumattomasta 'viasta' on kuitenkin kyse. Suhde on kuitenkin loppu muista syistä ei ollut ainut asia, minkä tyyppi onnistui pimittämään.

Mutta jos suhde olisi muuten ollut rehellinen, olisimme ehkä vieläkin yhdessä. En sano, että miehesi välttämättä on yhtään mitään muuta, kuin utelias hetero. Mutta jos paljastuukin joksikin muuksi, niin ei sekään välttämättä ole maailman loppu. Hetken aikaa sitten oli telkkarissa tämä tv-sarja Miriamin salaisuus tai jotain sinne päin. Sen jälkeen ainakin minu sähköpostiini ilmestyi ketjukirjeinä linkkejä shemale- sivuille, josta tämän Miriamin saattoi bongata. Olihan se uteliaisuuttaan käytävä katsomassa, että kyllä vain, sieltähän ne sellaiset löytyy.

Ja ihan nainen olen ja hetero, ja ne sivut herätti lähinnä huvittuneisuutta. Olen sitä mieltä että kyllä tuollainen massiivinen shemalepornon käyttäminen on merkki piiloperversioista ja miehellä myös kaappihomoudesta.

Pelkkä ajatuskin tuollaisten iljetysten katselemisesta oksettaa, kyllä silloin on moni asia vääristynyt kun "heteromies" on kiinnostunut naisen näköisistä miehistä. Heteromiehelle ei kelpaa kuin aito nainen! Ei mekko miehen päällä tee miehestä naista! Kauhistuttaa huomata se että aidot heteromiehet ovat käymässä vähiin Suomessa.

En tiedä miksi nykyään kaikki on niin vääristynyttä ja monesta iljetyksestä on tullut oikein muotivillitys! Kukin saa olla sellainen kuin on, mutta älkää väittäkö olevanne sitä mitä ette ole. Älkää väittäkö olevanne heteromiehiä vaikka olettekin miehistä kiinnostuneita! Miehet, jotka koko elämänsä aikana tiukasti väittävät vain ajattelevansa naisia ovat pahimpia kaappihomoja mitä olla saattaa.

Älä väitä omia ajatuksiasi tiedoksi. Heteromies ei henkisesti eikä fyysisesti ole kiinnostunut toisista miehistä. Sitähän se heterous tarkoittaa, että on kiinnostunut vain vastakkaisesta sukupuolesta, muuten on joko sitten homo tai bi. Sinun teoriasi mukaan se, etten edes fantasioi miehistä tekisi minusta homon tai bi. Tiedoksesi voin saattaa, että minulla on seksuaalisia paineita vain ja ainoastaan naisia kohtaan, eli olen hetero. Olen työssäni jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa eli myöskin homojen kanssa eikä minulla ole mitään heitä vastaan eikä pelkoja heitä kohtaan.

Elikkä vielä selvennykseksi heterot tykkäävät vain vastakkaisesta sukupuolesta, homot vain omasta, bi molemmista. Ainoa välimuoto on bi, eli jos ajattelet myös miehiä sillä tavalla, niin kuin viestistäsi voi päätellä olet bi.

Eivät nämä vaikeita määritelmiä ole. Ottaa päähän kaikenlainen paskanjauhanta, oli se mistä asiasta tahansa. Nyt täällä osa porukasta väittää olevansa heteroita vaikka harrastavat homoseksuaalisia suhteita yms. Kukaan ei onneksi ole vielä väittänyt, että se olisi järjestyssäännössä kielletty. Jos minusta nyt joku päivä tulee bi tai homo, niin sitten olen enkä väitä olevani hetero. Jos nyt laitetaan riita poikki? Minä olen romattisesti täysumpihetero. Seksuaalisesti molemmat sukupuolet jo jopa ne transut ja shemalet, hui sentään!

Jos joku kysyy niin voin rehellisesti vastata olevani täysin hetero. Niinhän minäkin olen aina sanonut, että olen umpihetero eikä minulla ole kokemusta samasta sukupuolesta seksuaalisessa mielessä. Siitä huolimatta minua kiinnostaa transsut ja shemalet, eli olenko kuitenkin bi-seksuaali.

Tähän kiinnostukseeni vaikuttaa varmaan se, että nautin itsekkin täydellisestä pukeutumisesta naisten vaatteisiin. Tietääkseni, ainakaan vielä, kukaan ei tiedä tästä salaisuudestani mitään. Tästä perversiostani huolimatta seksuaaliset kokemukseni rajoittuvat naisten kanssa harjoitettuun seksiin.

Löysin vähän vastaavia juttuja meidän koneelta. Mielestäni olen aika avomielinen ja niinpä ajattelin testata häntä. Hankin entistä seksikkäämpiä alusasuja, joita sitten jätin tarkoituksella lojumaan milloin minnekin. Laitoin tarkat merkit kuinka ne olivat.

Asuja oli selvästi käytetty. Pian oli tulossa pikkujouluaika ja minä sanoi hänelle leikilläni tai tosissani miten vaan , että hänhän voisi pukeutua tytöksi, katsotaan kuinka moni tunnistaa Hän katsoi hämmästyneenä minua, mutta vastusteli kovasti.

No en vetänyt asiaa tiukalle, mutta. Kun olimme lähdössä juhliin, pyysin häntä laittamaan sukkahousut jalkaan, kun oli niin kylmäkin. Naureskelin sisäänpäin hänen häpeilyään, varsinkin, kun heitin hänelle ensin pikkarit sanoen näiden kuuluvan alle.

Olen jo epätoivoissani miettinyt mielialalääkkeidenkin hakemista lääkäriltä tähän ärtyisyyteen ja alakuloon, mutta onneksi en mennyt. Samoin kypsien parien parinvaihto. Kyselin josko oli hoidellut itseään vähän liikaa kun pääsi omaan kämppään, mutta hän kielsi asian ehdottomasyti: Minäkin aloin rakastaa naisten rintoja yli kaiken sen jälkeen kun sain tyttöystävän jolla on kauniit ja muhkeat sellaiset. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa miehelle velvollisuutta seksiin, vaan yhä mies päättää sen milloin ja miten. Suosittelisin näyttämään miehellesi tätä ketjua.

MANSENSEXSHOP PORNO GAY DVD

Antione Troyer