Emmaljunga homoseksuaaliseen tampere seksi lelu

Ja toisaalta, mitä siinä oikeastaan on edes ihmeteltävää? Kaikilla on oikeus olla onnellinen sen ihmisen kanssa, jota rakastaa! Mä en sitä kuuntelun iloa heh koskaan päässyt kokemaan, kun olin tanssitunnilla just silloin, kun tuo kirjastolevy korkattiin.

JA siellä oli ollut joku liian jännä biisi hillovelttous iskee tms ja sitä sitten tirppa kävi läpi koko illan Lopulta sovittiin, että viedään levy takaisin kirjastoon. Silva totesi, että lainataan uudestaan sitten, kun hän on isompi tyttö ja sitten se tykkää siitä enemmän: Meillä käy usein samoin. Mua aina harmittaa Sofian puolesta kun pitäisi olla pienille soveltuva ohjelma tms, jota aletaan innolla katsoa ja sitten se onkin liian pelottava.

Lasten asenne on justiinsa niin ihana. Itsekin yrittää, että omalle lapselleen saisi siirrettyä suvaitsevaa maailmankatsomusta. Itsehän olen monessa asiassa perinteinen ja sitten samaan hengenvetoon kun sanon jotain, niin tajuan, että voihan se olla toisellakin tavalla. Esimerkkinä siis juttelen meidän likalle joka siis on nyt 4kk, joten ehdin vielä hiomaan juttujani.

D , että "tuot sitten äitille ja isillekin näytille isona, kun löydät jonkun kivat pojan". No, tuot näytille sitten kuitenkin. D Tähän isi vielä lisäsi: Ehkä me ehditään vielä todella hiomaan meidän omituisia juttuja, kun tuo likka kasvaa. Ihannetilannehan tosiaan olisi se, ettei tarttisi mitenkään erikseen selitellä, vaan kaikille olisi ihan selvää, että sukupuolesta riippumatta voi rakastaa ja mennä naimisiin.

Täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni on kovasti iskostunut päähän, että meidän neidillä tietysti on joskus poikakavereita. Mutta sitten täytyy muistuttaa, että voihan olla myös tyttö ihan yhtälailla. Joten toivon, että oman lapsen kasvaessa, heille se onkin jo itsestään selvää, mitä itse joutuu vielä vähän muistuttelemaan itselleen.

En osannu jotensakaan ihan pukea sanoiksi omia ajatuksia. Ei saa tuomita, jos kuulostan vanhanaikaselta. Minä taas en jaksaisi ressata siitä, että muistaako joka ikinen kerta mainita sitä neutraaliutta. Tai siis, kyllä itse ainakin varmasti tulevaisuudessa, jos lapsia saan, oletan että tytöllä tulee olemaan poikakavereita ja pojalla tyttökavereita - homoseksuaalit kuitenkin ovat sen verran vähemmistö, että eiköhän se todennäköisimmin oo noin päin: Ei se sitä tarkota, etteikö muuta hyväksyttäis, ja voihan sitä joskus aina muistuttaa, että on ookoo tuoda kotiin samaa sukupuoltakin oleva kumppani.

Mutta menee elämä melko rasittavaksi, jos pitää alkaa aina kaikki lauseet valitsemaan jotenkin tosi neutraaliksi Pian 91 vuotta täyttävä isoisäni on edelläkävijä ja puhuu kaikista tyttö-ja poikaystävistä, vaimoista, miehistä ym. D jotenkin sympaattinen ja ihana.

Siis tämähän on ollut Suomessa ihan yleinen tapa, kutsua kumppaneita kavereiksi. Mä luulin pitkään, että mun vanhemmat on jotenkin ylisiveitä, kun aina isä on sanonut poikaystäviäni kavereiksi, mutta joillain alueilla Suomessa ja ilmeisesti muutama vuosikymmen sitten tämä on ollut aivan yleinen juttu. Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta ja tuo kaveriksi kutsuminen on turhan tuttua.

D Monestikohan olen aiheuttanut hämmennystä sukulaisissa, kun en vain kertakaikkiaan ole elämäni aikana sisäistänyt kaveri-termin "; "-sävyä. Jostain syystä tuo kumppanin kaverittelu raastaa syvältä hermojuuriani, enkä oikein edes tiedä, miksi. Hei joo mun oma ämmi isoäiti siis kans käytti nimitystä "kaveri". Joskus tuli siitäkin epäselvyyksiä, kun mä puhuin ihan vaan kaverista ja se ajatteli poikaystävää: Tai kerran juttelin mun naispuolisesta ystävästään, joka oli toisen naispuolisen kaverin kanssa jossain - hän oletti, että kyse on naisparista: En sitten osannut ilmaista itseäni selkeästi, kuten pelkäsinkin.

D Siis lähinnä noi juttelut tuolle omalle naperolle on vielä nimenomaan sellaista "hassuttelua". Ja en tosiaan ota mitään stressiä siitä, että osaan puhua neutraalisti. Meillä itseasiassa käytetään aika ronskia kieltä kotona ja sitä opetellaan siistimään. Ulkopuolinen voisi kuvitella, ettemme suvaitse mitään vähemmistöjä ollenkaan.

Ehkäpä senkin takia on tullut pohdittua mitä tuolle likalle juttelee. Mutta luulenpa, että kunhan tämä vaaleanpunainen vauvahuuma laskee, niin en enää edes pohdi moisia juttuja. Mun mielestä kyllä ilmaisit! En ehtinyt eilen vastailemaan - mutta olin silloin aikeissa sanoa, että itse asiassa oon mäkin ystävän äideiltä kuullut ihan tuollaisia samanlaisia kommentteja: Mun mielestä on ihan hyvä, että tunnistaa vaikkapa omassa puheessaan olevan "hetero-oletuksen". Voi sit itse päättää, että aikooko muuttaa vaikkapa käyttämiään sanoja vai jatkaako samalla linjalla: Pakko muuten kertoa yksi omakohtainen esimerkki vuosien-vuosien takaa.

Siis ajatuksella tuosta hetero-oletuksesta ja miten se voi johtaa vähän kiusalliseenkin tilanteeseen. Juttelin eräässä tilaisuudessa vapaamuotoisesti erään naisen kanssa, puheesta oli käynyt jo ilmi että hänkin on parisuhteessa. Nainen vastasi jotenkin tosi ystävällisesti, mutta vähän nolosti: Eli tuli tosi kiusallinen tilanne molemmille, nainen todennäköisesti puntaroi nopeasti, että kannattaako korjata vai ei. Mutta siinä tilanne oli sellainen, että oli todennäköistä että meidän juttelu jatkuu myöhemmin - ja jos hän ei olisi korjannut, tyyliin seuraavana päivänä oltaisiin edelleen puhuttu "miehistä"  ja väärinkäsitys olisi ollut jo liian pitkällä ja kiusallinen korjattavaksi.

Joten hän korjasi heti. Mä löin itseäni henkisesti avokämmenellä naamalle, että miksi pitikin just silloin sanoa mies eikä vaikka kumppani tai puoliso. Meidän arkitermeihin on vaan niin syvälle pesiytynyt se ajatus, että heteroita tässä ollaan - ei sitä helposti tule ajatelleeksikaan. Nyt en kyllä ymmärrä miksi noin pienelle joo tiedän, hän on lapsinero ja ymmärtää asioita, joita itsekään en ymmärrä pitää edes selittää moista asiaa?

Ankkalinnasta, että "Iines on sellainen omahyväinen lortto, joka leikkii Akun ja Hannun tunteilla, vaikkei oikeasti halua kumpaakaan heistä kumppanikseen. Blogistasi on yhtäkkiä tullut paikka, jossa postaus toisensa jälkeen kerrot kuinka erilainen ja uniikki teidän perheenne on. Onkohan Titi-nalle perheineen liian tavallinen hahmo puutalon perheelle, kun siellä on kuitenkin ihan normaalisti äiti ja isä sekä isoäiti ja isoisä? Tilattiin muuten keskustan ärrältä iltapalat kotiinkuljetuksella suoraan telttaan koska sekin on erilaista.

Varmistettiin ennen tilausta, että lähetti on lesbo tai homo. Minun mielestä oli kyllä tosi ikävä ja asiaton kommentti. Ehkä Silva on kysynyt asiasta aiemmin? Ainahan sitä oman lapsensa näkee kaikkein suloisimpana lapsena maailmassa.

Tuskin kukaan erityisesti ajattelee, että " tänään on se päivä kun OPETAN kolmivuotiaalleni mitä homous ja suvaitsevaisuus on" vaan ehkä tässä on arjen touhuissa tullut sopiva tilanne vastaan, jossa on voinut asiasta kertoa.

Ilman sen kummempia miettimisiä. Eikö tuo juuri kuulosta siltä että "tänään opetan lapselleni mikä on homoseksuaali", kun vartavasten käydään lainaamassa levy josta saadaan sopiva aasinsilta aiheeseen? Jos lapselle olisi sanonut että Mimi ja Kuku on naimisissa, olisiko lapsi reagoinut asiaan sen kummemmin kuin ehkä "aha". Toitotetaan jonkun asian normaaliutta korostamalla sitä?

Jos halutaan viestittää asian olevan täysin arkipäiväinen asia, eikö kannattaisi olla alleviivaamatta sitä ja tekemättä siitä numeroa? Eivät kai Mimi ja Kuku ole parisuhteessa keskenään, vaan näyttelijät niiden takana, yksityiselämässään. Kerrotteko senkin, että Titinallet eivät konsertissa sitten ole oikeita nalleja vaan niiden sisällä on ihmisiä jotka voivat olla joko homoja tai heteroita mutta vaikka olisivat homoja niin se on ihan ok?

Älähän vaan lapsonen luule että ne on nalleja, satuhahmoja, ne ovat joko homoja tai heteroita. Oon vähän pihalla näistä edellisen illan aikana tulleista kommenteista. Mistäköhän sä nyt luit, että varta vasten käydään lainaamassa levy ja niin edelleen.

Mimi ja Kuku on lasten musiikkia - meillä on lapsia - oiskohan siinä sitä aasinsiltaa ehkä olemassa? Eikä tuo ollut mikään painotuskeskustelu vaan ihan tavallinen keskustelu. Jonka hauska juttu yritti olla se, että tirppa ajatteli Mimin olevan naimisissa leijonan kanssa. Nää tulee kyllä niin random-kohtiin nää tällaiset kommentit joskus, että pistää ehkä vähän huvittamaan.

Haha, olitpas ison herneen löytänyt hengitettäväksi! Mutta siis tää erohan on vaan tosi ihmiskohtaista, miten tulee muksulle juteltua. Meidän oma napero on vielä vatsassa, mutta mun äiti ainakin nauraa nyt jo, että meidän lapsi tulee oppimaan hassuja asioita jo nuorena, kun esim siskon kolmevuotiaalle vastaan aina niin kuin asia on. Eli jos kysyy vaikka öö onpa vaikea keksiä esimerkkiä! Ymmärtää minkä ymmärtää, ja toki yritän sanoa niin, et jotain tajuaa, mut en näe mitään syytä olla vastaamatta "oikein" vain koska kyseessä on muksu.

Samoin näkisin ihan potentiaalisena tällaisen tilanteen, jossa höpöttelisin ääneen tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska se nyt vaan olisi pälkähtänyt päähän Mimista ja Kukusta puhuessa.

Joo, meilläkin kyllä lasten kanssa jutellaan ihan kaikenlaisista asioista ikätasoisesti, toki eli esim. Ihmiset kun usein just sillä tavalla kommunikoivat keskenään: Tasa-arvoisesta avioliittolaista meillä on tietysti juteltu aikaisemminkin, silloin äänestyksen aikaan.

Niin kuin tosiaan ihmiset asioista juttelevat: Meilläkin asuu tuollainen asioiden selittäjä. Hän on diplomi-insinööri ja hänen nelivuotias tyttärensä osaa luetella polttomoottorin osat youtube-videolta joka on animaatio polttomoottorin toiminnasta.

Ystävien parivuotias lintubongariperheen lapsi osasi luetella ziljoona lintua ulkonäöltä kun vanhempansa olivat lastenkirjojen "pupu, kissa, lintu" -systeemien sijasta käyttäneet "pupu, kissa, viirupöllö, sinitiainen" -tyyppistä lähestymistapaa.

Minä olen näistä esimerkeistä oppinut, että taidan itse aliarvioida lasteni kykyä omaksua asioita Hih taas pikana, tuun myöhemmin koneelle: Mun mmmmität siis kohdistettu tuolle aiemmin olleelle kommentille, ei tuohon suoraan ylle: Eli meillä kyllä kans paljon jutellaan erilaisista asioista!

En siis sitä ihmetellyt: Mä uskon aika paljon, että nykyiset lapset elää maailmassa, joka on vähemmän mustavalkoinen. Siis kun itse on syntynyt maailmaan, jossa homoutta ei pahemmin ollut esillä vaikka sitä tietysti on ollut ja presidenttinä oli kekkonen, kekkonen, kekkonen. Niin ja telkusta näkyi kaksi kanavaa kun olin pieni ja mustia ihmisiä näkyi lähinnä Bill Cosby showssa. No, nykyään on niin moni asia toisin paremmin, sanoisin minä: On ihan normaalia että on ystävänä heteroita ja homoja, kiinalaisia ja jenkkejä.

Jaarittelu seis, mutta siis tosiaan oikeasti iso muutos on tapahtunut mun lapsuuden ajoista esim. Meidän lapset oikeasti tulee vielä ihmettelemään luvun äänestyksiä ja pohdintoja aiheesta: Ai jestas sentään mä hajoan Mimiin ja Kukuun. Ovatko he kenties turkulaisia? Vai onko heillä joku diili Turun kaupungin kanssa? Koska voin nimittäin kertoa, että täällä ei ole yhtäkään lastentapahtumaa, jossa he eivät olisi.

Joojoo, eihän se show ole minulle tarkoitettukaan ja lapsi siitä tykkää, myönnettäköön. Mutta mulla hajoaa pää siihen lässytykseen. Ja sivuhuomautuksena Mimin ja Kukun yksityiselämä on minulle aivan yhdentekevää.

Minua ei myöskään kiinnosta kaupan kassan, kirjastovirkailijan, Pulssin lastenlääkärin tai Ilkka Kanervan yksityiselämä eikun sori se viimeinen ehkä vähän kiinnostaa sittenkin. Kaveripiirissämme on sekä hetero-, että sateenkaariperheitä.

Toivonkin, että lapselleni parasta asennekasvatusta olisi ihan tuo tavallinen lapsiperhesosiaalisuus leikkitreffien, grillaamisen ja puistoleikkien muodossa.

Jos emme tee asioista suurta numeroa, lapsi toivottavasti oppii pitämään itsestäänselvänä sitä, että monenlaisia perheitä on olemassa. Mä komppaan tässä sitä että mua ei kans kiinnosta yhtään muusikoiden, kirjailijoiden ja näyttelijöiden yksityiselämä. Tässä ollaan miehen kanssa niin eri maata, siis kun mä en suostu katsomaan mitään dokkareita tai lukemaan elämänkertoja, niin miehestä ne on tosi mielenkiintoisia. Mutta joo, Mimi ja Kuku näyttää tosi ärsyttäviltä, en tosiaan esittele lapselle noita tosin mä olin tosi tosi ennakkoluuloinen Malttia ja Valttia kohtaan, kunnes päädyin näkemään ne livenä ja nauramaan ääneen niiden liikennevalistukselle: Hei ne itse asiassa taitaa asua jossain siellä suunnalla - muistan jostain lehtijutusta hämärästi lukeneeni Tai sitten muistan ihan väärin: Me ei olla noita livenä koskaan nähty, vaikka ilmeisesti ne keikkailevat täälläkin päin suht ahkerasti.

Hetken puhistuani nappasin luettavaksi jotain pöydän lehtipinosta. Sitä paitsi kansi vaikutti kiinnostavammalta kuin vaihtoehto, Lidlin mainos Avasin puolihuolimattomasti ensimmäisen aukeaman ja yllättäen huomasin lukeneeni heti ensimmäisen jutun alusta loppuun asti.

Lähi-itä-juttu jää kuitenkin lukematta, kun alakulmassa silmään osuu tuttu kasvo: Itämeren tilanne, haastattelussa johtava tutkija Suomen Ympäristökeskuksesta.

Kappas, tuossa jutussa kerrotaankin just siitä, mistä Kalliossa asuva ystävä puhui maanantaina. Kalliossa on nimittäin lapsiperheiden määrä noussut viime vuosina ihan hurjasti: Mä oon kyllä aina ajatellut, ettei se kuulu kirkkoon? Seuraavan aukeaman kohdalla ateisti-isi Joel tulee käymään keittiössä: Mutta hyvä, kun tulevat.

Onkohan tämä lehden numero tehty nyt sitä asiaa ajatellen, vai ovatko nämä aiheet aina tällaisia? Viimeisellä aukeamalla vielä juttua Hermannin diakoniatalon vähävaraisten toiminnasta - ai se on toi ruokatarjoilu, minkä takia siinä edessä joskus parveilee porukkaa, kun huristetaan Silvan kanssa sporalla ohi Ja meni jo viikko sitten!

Olo on aika häkeltynyt. Tiedän, että monissa lehdissä mietitään nykyään tarkkaan niiden kuviteltu kohdelukija, tyyliin: Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta". Kirkosta vieraantunut, mutta ei silti eronnut. Perheeseen kuuluu myös  pakanavauva ja ateistimies". Kiva kun löysit lukemista. Ehkä joku toimituskunnasta saattaisi vähän myöntääkin, että kohdennettuja juttuja on tehty ;.

Mutta muuten ite tykkään että tuo lehti oikeasti rohkeasti seuraa aikaansa ja puhuu siitä, mikä on tärkeää. Siksi se myös tuntuu siltä, että tavoittaa lukijansa. Vaikka olen ite kirkon duunissa ja teologi, niin ennen kaikkea olen viestintäihminen ja olen jatkuvasti kiristelemässä hampaitani, koska suuri osa kirkollisista julkaisuista on niin huonoja.

Yleisönosasto on parhaimmillaan viihdettä. Ja veikkaan, ettei toi sun kohdepersoona menny yhtään pieleen. Kuten Hemuli yllä vakuuttikin, pyrimme lehdessä samanlaiseen lopputulokseen joka viikko.

Mutta täytyy myöntää, että kohderyhmää ei ole ehkä niin tarkasti mietitty. Tekijöissä tosin on monenikäistä ja monenlaisilla mieltymyksillä varustettuja toimittajia, joten sen takia stadilaiset löytävät lehdestä mieluista luettavaa.

Lähtökohta on tehdä stadilaiselle ja kirkkoon kuuluvalle mielenkiintoista lehteä. Ohhoh, tunnin kuluessa postauksen tekemisestä tämä oli siis bongattu jo lehden toimituksessakin! D Huh huh sentään! Ja totta puhuen olen vähän loukkaantunut siitä, että vaikka olemme molemmat kirkon jäseniä, lehti tulee vain miehen nimellä.

Pitääpä kaivaa tuo viimeisin numero takaisin käsittelyyn, Lähi-idän konflikti on ikään kuin meitsin heiniä. Virallistin meidän suhteemme viime viikolla ja liityin lukijaksesi. No ei vaiskaan, en vaan ollut noteerannut koko namikkaa aiemmin. Hah, niin samaa mieltä.

Paitsi meillä minä ateisti olen se, joka lehden kahlaa joka keskiviikko tai viimeistään viikonloppuna. Ihan jo lehden puolesta mies saa mieluusti maksaa kirkollisverojaan ;. Unohdit mainita viimeisen sivun loppuhuipennuksen, kantaa ottava ajankohtainen kuva, joka taatusti löytyy seuraavan viikon keskusteluista: Liisa, lehti tulee talouden vanhimman nimellä ;.

Meillä lehden saaja muuttui, kun erosin kirkosta. Hih joo tuosta "lehti tulee miehen nimellä" -loukkaantumisesta No siis minähän vetäisin joskus aikoinaan totaalihernarit nenääni juurikin tuosta samasta asiasta: Kirjoitin sinne tiukan palautteen aiheesta "ei ole ihmekään että kirkko ei kiinnosta nuoria jos olette näin vanhoillisia bla bla bla".

Sieltä tuli aika pian oikein ystävällinen joskin sen oloinen, että asiaa on jouduttu perustelemaan aika monesti aikaisemminkin vastaus, että lehti tosiaan lähetetään talouden vanhemman henkilön nimellä - mutta että voivat toki siirtää sen minun nimiini: Tuosta tulee ihan mieleen se kerta, kun couscousissani oli ötököitä ja soitin vauhkoontuneena kuluttajapalveluun ja Mutta okei se onkin sit aika eri tarina: Meille vantaalaisille tulee Vantaan Lauri ja olen ilolla lukenut sitä monen vuoden ajan.

.. 11 Nov Tampere seksiseura itäkeskus striptease tornio levari video seksi video suosituimmat blogit kaustisen kino emmaljunga tampere pillu taivas hotgirls .. seksiä vessassa suomiporno torrent mummo porno br lelut riihimäki tai lorauttamasta P-paikalle, niin sinuun on hiipinyt homoseksuaalisia piirteitä. marraskuu Continue reading Seksi naiset seksiseuraa forssa. .. Mustia miehiä tampere porno raskaana parasta pornoa runkkaus Amatööri ass brunette itsetyydytys Lelut. cuckolding - aisankann Pinnari susi on a homoseksuaalinen Jenna purot Thai seuraa porijazz Emmaljunga tampere kovaa seksiä. Seksilelu seksitreffit helsinki . Suomalainen sex erotiikka oulu, Seksiä tampereella huoria pannaan. Alaston . Kuitenkin kun yhdistä homoseksuaalinen verkostoitumisesta ja työn herättämiä ja pettymyksiä .. Seksiteffit emmaljunga tampere.

Emmaljunga homoseksuaaliseen tampere seksi lelu

No joo, mutta kolmivuotiaita taitaa kovasti kiinnostaa sukupuolet. Meillä ollaan kovasti kiinnostuneita siitä kellä on pimppa ja kellä pippeli ja että ketkä on setiä ja ketkä tätejä ja siitä mitä tytöt ja pojat voivat tehdä tyttö-pienoinen on saanut pk: Meidän maailmassa kun tytöt ja pojat voi tehdä ihan mitä vaan, esim. Joo, mä kans tuon lyhyen juttelun aikana hiljaa mielessäni ajattelin, että toivottavasti lähivuosina tuo avioliittopuoli on ihan just näin, ettei tarvitse alkaa 2-vuotiaalle selittää, että miksi rekisteröidään eikä varsinaisesti olla naimisissa jne Että tuo olisi sitten jo sitä ihan oikeaa, normaalia todellisuutta näille meidän lapsille.

Eiks se ollut jotain vuosi , kun sen piti olla voimassa? Lapsi on äärimmäisen suvaitsevainen otus. Meillä on vanhempina valtava vastuu siitä, ettei me opeteta lapsiamme siitä pois: Just tätä tarkoitin silloin aikaisemmin kun oli keskustelu siitä uskonnoista, muistatko, miten Joel oli kommentoinut mitä kirkossa tehdään?

Eli mä itse toivoisin, että osaisin kasvattaa lapseni toinen 2. Myös suvaitsevaiseksi konservatiivisia arvoja ja ihmisiä kohtaan. Meillä tämä aihe tuli esille Barbie-leikissä aikoinaan. Lapsi leikki, että kaksi tyttöä meni naimisiin ja jotenkin spontaanisti tuskastelin, että ei Suomessa voi mennä. No piti sitten avata aihetta vähän lisää, jottei jää väärinkäsityksiä äidin arvomaailmasta.

Seurattiin ja iloittiin yhdessä kun lakialoite meni läpi. Tytöllä avioliittosuunnitelmat jo hyvin selkeät. Ykkösvaihtoehto on Robin, kakkosena tulee naapurin Pinja ja kolmantena eskarin Roope: Lapset ovat mielettömän suvaitsevaisia!

Kävin joskus ruokakaupassa seuraavan keskustelun pikkusysterini kanssa hän silloin 4-vuotta Pikkusisko: Selitin aika pitkän tarinan ja kerroin rakkaudesta jne.

Pikkusisko nyökytteli ja mietti vakavana ja sitten sanoi: Ai niillä on levykin! Joko biisit soi päässä? Täytynee myös tarkentaa, että nyt voivat myös mennä naimisiin! Meillä siis tuli aikoinaan puheeksi kun miespuolinen ystävä seurustelee miehen kanssa. Ei lapset ihmettele tuollaista ollenkaan! Ja toisaalta, mitä siinä oikeastaan on edes ihmeteltävää? Kaikilla on oikeus olla onnellinen sen ihmisen kanssa, jota rakastaa!

Mä en sitä kuuntelun iloa heh koskaan päässyt kokemaan, kun olin tanssitunnilla just silloin, kun tuo kirjastolevy korkattiin. JA siellä oli ollut joku liian jännä biisi hillovelttous iskee tms ja sitä sitten tirppa kävi läpi koko illan Lopulta sovittiin, että viedään levy takaisin kirjastoon. Silva totesi, että lainataan uudestaan sitten, kun hän on isompi tyttö ja sitten se tykkää siitä enemmän: Meillä käy usein samoin.

Mua aina harmittaa Sofian puolesta kun pitäisi olla pienille soveltuva ohjelma tms, jota aletaan innolla katsoa ja sitten se onkin liian pelottava. Lasten asenne on justiinsa niin ihana. Itsekin yrittää, että omalle lapselleen saisi siirrettyä suvaitsevaa maailmankatsomusta. Itsehän olen monessa asiassa perinteinen ja sitten samaan hengenvetoon kun sanon jotain, niin tajuan, että voihan se olla toisellakin tavalla. Esimerkkinä siis juttelen meidän likalle joka siis on nyt 4kk, joten ehdin vielä hiomaan juttujani.

D , että "tuot sitten äitille ja isillekin näytille isona, kun löydät jonkun kivat pojan". No, tuot näytille sitten kuitenkin. D Tähän isi vielä lisäsi: Ehkä me ehditään vielä todella hiomaan meidän omituisia juttuja, kun tuo likka kasvaa. Ihannetilannehan tosiaan olisi se, ettei tarttisi mitenkään erikseen selitellä, vaan kaikille olisi ihan selvää, että sukupuolesta riippumatta voi rakastaa ja mennä naimisiin.

Täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni on kovasti iskostunut päähän, että meidän neidillä tietysti on joskus poikakavereita. Mutta sitten täytyy muistuttaa, että voihan olla myös tyttö ihan yhtälailla. Joten toivon, että oman lapsen kasvaessa, heille se onkin jo itsestään selvää, mitä itse joutuu vielä vähän muistuttelemaan itselleen.

En osannu jotensakaan ihan pukea sanoiksi omia ajatuksia. Ei saa tuomita, jos kuulostan vanhanaikaselta. Minä taas en jaksaisi ressata siitä, että muistaako joka ikinen kerta mainita sitä neutraaliutta. Tai siis, kyllä itse ainakin varmasti tulevaisuudessa, jos lapsia saan, oletan että tytöllä tulee olemaan poikakavereita ja pojalla tyttökavereita - homoseksuaalit kuitenkin ovat sen verran vähemmistö, että eiköhän se todennäköisimmin oo noin päin: Ei se sitä tarkota, etteikö muuta hyväksyttäis, ja voihan sitä joskus aina muistuttaa, että on ookoo tuoda kotiin samaa sukupuoltakin oleva kumppani.

Mutta menee elämä melko rasittavaksi, jos pitää alkaa aina kaikki lauseet valitsemaan jotenkin tosi neutraaliksi Pian 91 vuotta täyttävä isoisäni on edelläkävijä ja puhuu kaikista tyttö-ja poikaystävistä, vaimoista, miehistä ym.

D jotenkin sympaattinen ja ihana. Siis tämähän on ollut Suomessa ihan yleinen tapa, kutsua kumppaneita kavereiksi. Mä luulin pitkään, että mun vanhemmat on jotenkin ylisiveitä, kun aina isä on sanonut poikaystäviäni kavereiksi, mutta joillain alueilla Suomessa ja ilmeisesti muutama vuosikymmen sitten tämä on ollut aivan yleinen juttu.

Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta ja tuo kaveriksi kutsuminen on turhan tuttua. D Monestikohan olen aiheuttanut hämmennystä sukulaisissa, kun en vain kertakaikkiaan ole elämäni aikana sisäistänyt kaveri-termin "; "-sävyä. Jostain syystä tuo kumppanin kaverittelu raastaa syvältä hermojuuriani, enkä oikein edes tiedä, miksi.

Hei joo mun oma ämmi isoäiti siis kans käytti nimitystä "kaveri". Joskus tuli siitäkin epäselvyyksiä, kun mä puhuin ihan vaan kaverista ja se ajatteli poikaystävää: Tai kerran juttelin mun naispuolisesta ystävästään, joka oli toisen naispuolisen kaverin kanssa jossain - hän oletti, että kyse on naisparista: En sitten osannut ilmaista itseäni selkeästi, kuten pelkäsinkin.

D Siis lähinnä noi juttelut tuolle omalle naperolle on vielä nimenomaan sellaista "hassuttelua". Ja en tosiaan ota mitään stressiä siitä, että osaan puhua neutraalisti. Meillä itseasiassa käytetään aika ronskia kieltä kotona ja sitä opetellaan siistimään. Ulkopuolinen voisi kuvitella, ettemme suvaitse mitään vähemmistöjä ollenkaan. Ehkäpä senkin takia on tullut pohdittua mitä tuolle likalle juttelee.

Mutta luulenpa, että kunhan tämä vaaleanpunainen vauvahuuma laskee, niin en enää edes pohdi moisia juttuja. Mun mielestä kyllä ilmaisit! En ehtinyt eilen vastailemaan - mutta olin silloin aikeissa sanoa, että itse asiassa oon mäkin ystävän äideiltä kuullut ihan tuollaisia samanlaisia kommentteja: Mun mielestä on ihan hyvä, että tunnistaa vaikkapa omassa puheessaan olevan "hetero-oletuksen".

Voi sit itse päättää, että aikooko muuttaa vaikkapa käyttämiään sanoja vai jatkaako samalla linjalla: Pakko muuten kertoa yksi omakohtainen esimerkki vuosien-vuosien takaa. Siis ajatuksella tuosta hetero-oletuksesta ja miten se voi johtaa vähän kiusalliseenkin tilanteeseen. Juttelin eräässä tilaisuudessa vapaamuotoisesti erään naisen kanssa, puheesta oli käynyt jo ilmi että hänkin on parisuhteessa.

Nainen vastasi jotenkin tosi ystävällisesti, mutta vähän nolosti: Eli tuli tosi kiusallinen tilanne molemmille, nainen todennäköisesti puntaroi nopeasti, että kannattaako korjata vai ei. Mutta siinä tilanne oli sellainen, että oli todennäköistä että meidän juttelu jatkuu myöhemmin - ja jos hän ei olisi korjannut, tyyliin seuraavana päivänä oltaisiin edelleen puhuttu "miehistä"  ja väärinkäsitys olisi ollut jo liian pitkällä ja kiusallinen korjattavaksi.

Joten hän korjasi heti. Mä löin itseäni henkisesti avokämmenellä naamalle, että miksi pitikin just silloin sanoa mies eikä vaikka kumppani tai puoliso. Meidän arkitermeihin on vaan niin syvälle pesiytynyt se ajatus, että heteroita tässä ollaan - ei sitä helposti tule ajatelleeksikaan.

Nyt en kyllä ymmärrä miksi noin pienelle joo tiedän, hän on lapsinero ja ymmärtää asioita, joita itsekään en ymmärrä pitää edes selittää moista asiaa?

Ankkalinnasta, että "Iines on sellainen omahyväinen lortto, joka leikkii Akun ja Hannun tunteilla, vaikkei oikeasti halua kumpaakaan heistä kumppanikseen. Blogistasi on yhtäkkiä tullut paikka, jossa postaus toisensa jälkeen kerrot kuinka erilainen ja uniikki teidän perheenne on. Onkohan Titi-nalle perheineen liian tavallinen hahmo puutalon perheelle, kun siellä on kuitenkin ihan normaalisti äiti ja isä sekä isoäiti ja isoisä?

Tilattiin muuten keskustan ärrältä iltapalat kotiinkuljetuksella suoraan telttaan koska sekin on erilaista. Varmistettiin ennen tilausta, että lähetti on lesbo tai homo. Minun mielestä oli kyllä tosi ikävä ja asiaton kommentti. Ehkä Silva on kysynyt asiasta aiemmin? Ainahan sitä oman lapsensa näkee kaikkein suloisimpana lapsena maailmassa. Tuskin kukaan erityisesti ajattelee, että " tänään on se päivä kun OPETAN kolmivuotiaalleni mitä homous ja suvaitsevaisuus on" vaan ehkä tässä on arjen touhuissa tullut sopiva tilanne vastaan, jossa on voinut asiasta kertoa.

Ilman sen kummempia miettimisiä. Eikö tuo juuri kuulosta siltä että "tänään opetan lapselleni mikä on homoseksuaali", kun vartavasten käydään lainaamassa levy josta saadaan sopiva aasinsilta aiheeseen? Jos lapselle olisi sanonut että Mimi ja Kuku on naimisissa, olisiko lapsi reagoinut asiaan sen kummemmin kuin ehkä "aha".

Toitotetaan jonkun asian normaaliutta korostamalla sitä? Jos halutaan viestittää asian olevan täysin arkipäiväinen asia, eikö kannattaisi olla alleviivaamatta sitä ja tekemättä siitä numeroa? Eivät kai Mimi ja Kuku ole parisuhteessa keskenään, vaan näyttelijät niiden takana, yksityiselämässään. Kerrotteko senkin, että Titinallet eivät konsertissa sitten ole oikeita nalleja vaan niiden sisällä on ihmisiä jotka voivat olla joko homoja tai heteroita mutta vaikka olisivat homoja niin se on ihan ok?

Älähän vaan lapsonen luule että ne on nalleja, satuhahmoja, ne ovat joko homoja tai heteroita. Oon vähän pihalla näistä edellisen illan aikana tulleista kommenteista. Mistäköhän sä nyt luit, että varta vasten käydään lainaamassa levy ja niin edelleen. Mimi ja Kuku on lasten musiikkia - meillä on lapsia - oiskohan siinä sitä aasinsiltaa ehkä olemassa? Eikä tuo ollut mikään painotuskeskustelu vaan ihan tavallinen keskustelu.

Jonka hauska juttu yritti olla se, että tirppa ajatteli Mimin olevan naimisissa leijonan kanssa. Nää tulee kyllä niin random-kohtiin nää tällaiset kommentit joskus, että pistää ehkä vähän huvittamaan.

Haha, olitpas ison herneen löytänyt hengitettäväksi! Mutta siis tää erohan on vaan tosi ihmiskohtaista, miten tulee muksulle juteltua. Meidän oma napero on vielä vatsassa, mutta mun äiti ainakin nauraa nyt jo, että meidän lapsi tulee oppimaan hassuja asioita jo nuorena, kun esim siskon kolmevuotiaalle vastaan aina niin kuin asia on. Eli jos kysyy vaikka öö onpa vaikea keksiä esimerkkiä!

Ymmärtää minkä ymmärtää, ja toki yritän sanoa niin, et jotain tajuaa, mut en näe mitään syytä olla vastaamatta "oikein" vain koska kyseessä on muksu. Samoin näkisin ihan potentiaalisena tällaisen tilanteen, jossa höpöttelisin ääneen tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska se nyt vaan olisi pälkähtänyt päähän Mimista ja Kukusta puhuessa.

Joo, meilläkin kyllä lasten kanssa jutellaan ihan kaikenlaisista asioista ikätasoisesti, toki eli esim. Ihmiset kun usein just sillä tavalla kommunikoivat keskenään: Tasa-arvoisesta avioliittolaista meillä on tietysti juteltu aikaisemminkin, silloin äänestyksen aikaan.

Niin kuin tosiaan ihmiset asioista juttelevat: Meilläkin asuu tuollainen asioiden selittäjä. Hän on diplomi-insinööri ja hänen nelivuotias tyttärensä osaa luetella polttomoottorin osat youtube-videolta joka on animaatio polttomoottorin toiminnasta. Ystävien parivuotias lintubongariperheen lapsi osasi luetella ziljoona lintua ulkonäöltä kun vanhempansa olivat lastenkirjojen "pupu, kissa, lintu" -systeemien sijasta käyttäneet "pupu, kissa, viirupöllö, sinitiainen" -tyyppistä lähestymistapaa.

Minä olen näistä esimerkeistä oppinut, että taidan itse aliarvioida lasteni kykyä omaksua asioita Hih taas pikana, tuun myöhemmin koneelle: Mun mmmmität siis kohdistettu tuolle aiemmin olleelle kommentille, ei tuohon suoraan ylle: Kirjoitin sinne tiukan palautteen aiheesta "ei ole ihmekään että kirkko ei kiinnosta nuoria jos olette näin vanhoillisia bla bla bla".

Sieltä tuli aika pian oikein ystävällinen joskin sen oloinen, että asiaa on jouduttu perustelemaan aika monesti aikaisemminkin vastaus, että lehti tosiaan lähetetään talouden vanhemman henkilön nimellä - mutta että voivat toki siirtää sen minun nimiini: Tuosta tulee ihan mieleen se kerta, kun couscousissani oli ötököitä ja soitin vauhkoontuneena kuluttajapalveluun ja Mutta okei se onkin sit aika eri tarina: Meille vantaalaisille tulee Vantaan Lauri ja olen ilolla lukenut sitä monen vuoden ajan.

Tampereella asuessani ärsyynnyin sikäläiseen lehteen, jossa oltiin hyvin konservatiivisia. No niin, hyvä että tähän kenen nimellä lehti tulee -asiaan tuli selvyys. Voin hyvillä mielin lukea tästä lähin. Kotimaa-printtilehti on myös hyvä, siellä on tosin joukossa enemmän kirkon sisäisiä juttuja, jotka ei välttämättä kiinnosta kirkosta vieraantunutta. Mut kannattaa vilkaista, jos jossain törmää. Provosoivia otsikoita ja verkkokeskustelu sellasta ihanaa suomalaista, jossa paheksutaan, taivastellaan ja tuomitaan toisia helvettiin.

Tosin sielläkin on vähän saatu aisoihin keskustelukulttuuria. Mutta seilläkin voi viihtyä, jos pystyy suhtautumaan änkyrämielipiteisiin hyvänä campina. Ja ainakin uutsoinnissa siellä kirjoitetaan kirkkoa puhuttavista asioista kansantajuisesti eikä niin haudanvakavasti. Kiva, että teit kirjoituksen aiheesta. Ihmisläheisiä, monenlaisista asioista tehtyjä juttuja erilaisista näkökulmista.

Lehti on myös ikkuna sellaiseen avarakatseisempaan, armolliseen ja erilaiset ihmiset hyväksyvään kirkkoon, josta julkisuudessa ei pahemmin huudella. Tiedän että on myös toinen puoli, mutta onneksi se ei ole koko totuus. Olen miettinyt, että mitä alaa olet yliopistossa opiskellut, kertoisitko? Olen paljon merkintöjäsi lukenut, mutta en ole tätä tietoa bongannut. Hih hih,  Papuliina , melkein. Pääsin nimittäin aikoinaan yhtä aikaa lukemaan kirjallisuustiedettä ja viestintää - ja kun ei saanut ottaa kuin yhden opinto-oikeuden kerralla, valitsin viestinnän.

Melkein siis humanisti, mutta kuitenkin sitten lopulta melkein-valtiotieteilijä: Meille tulee kanssa jostain kumman syystä tuo Vantaan Lauri - erikoista, sillä me ei kuuluta ev. Oi, olen itse kirjallisuustieteilijä ja pohdin, että tunnut samanmoiselta.

Olen myös ollut kaimasi. Itse näin vannoutuneena ateistina ja toisen samanlaisen kanssa asuessa en saa sitä kotiin, mutta välillä dyykkaan lehtiroskiksesta tai luen vanhempien luona käydessä. Todellakin paljon mielenkiintoista sisältöä: Lehden pisteitä nosti vielä se, kun joskus oli kauheat kohut niistä pilapiirroksista ja toimitus perusteli hienosti miksi niitä julkaistaan ja että tarkoitus on provosoidakin.

HelloAochille tiedoksi, että Vantaan Lauri tulee niihin talouksiin Vantaalla, joissa ei ole mainoskieltoa. Kirkkoon kuulumisella tai kuulumattomuudella ei siis ole merkitystä.

Komppaan muita, mutta vielä yksi huomio: Seppo Simola kirjoittaa monesti asioita, joita kirkosta vieraantunut ei ehkä odottaisi kirkolliselta taholta kuulevansa. Tietenkään ei pidä ajatella että se teksti on aina yhtä kuin "kirkon mielipide", mutta se todistaa, että on siellä kirkossa muitakin kuin raamatullapäähänlyöjiä.

Jotkut jutut on nostettu tähän, mutta tältä sivuilta löytyy myös näköislehti uusimmasta paperiversiosta. Näköislehti ilmestyy aina maanantaisin ja paperilehti keskiviikkoisin. Nettilukija voi siis olla edellä aikaansa. Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin.

Liity yhteisöön » tästä. Mikäs lehti tämä onkaan? Jutussa kerrottiin rauhan asteittaisesta rakentamisesta Somaliaan. Ja sitten - hei tossa on ihan meidän Bugikset! Mutta hei mitä tossa vieressä on?! Onks tää nyt enää tottakaan!? Perheeseen kuuluu myös  pakanavauva ja ateistimies" Myöntäkää pois, toimituskunta! Edellinen juttu Seuraava juttu. D Pitääpä kaivaa tuo viimeisin numero takaisin käsittelyyn, Lähi-idän konflikti on ikään kuin meitsin heiniä. D Tsihihi, Liisa , oi mikä helpotus kuulla, että läpäisin koeaikasi:

Homo seksiseuraa forssa ajoneuvorekisterikysely

Hilton Rodda